madrid meno & paluu

HERBAARIOTIETOJEN TÄYDENNYS

2010-05-03T21:54:00.001+02:00

seuraavaksi tiedossa kasviaiheinen tunnistustehtävä ja paluu biologian tunnille.. kuvasin nimittäin erittäin paljon kohdalleni osuneita kummallisuuksia ja esimerkiksi oaxacan kasvitieteellisen museon opastuskierroksella kuuntelin sujuvasti useimpien nimetkin, mutta muistijälki jäi kasvien nimien osalta lopulta varsin lyhytkestoiseksi. agavea ja nopalesia lukuun ottamatta en taida tunnistaa enää ainuttakaan kasvia.. tunnistatteko te?

ja lisätäänpä vielä tunnistustehtävän jännittävyysastetta ja sovitaan, että jokaisesta tunnistetusta kasvista saa yhden pisteen. (psst. ensimmäisen tunnistan jopa minäkin)

1.

10.

11.

12.

ja bonuksena vielä oma onnennumeroni sekä helpohkot tunnistuskuvat samasta kukasta:

13.

kuinkas monta pistettä kertyi?

TURIBUSIN KYYDISSÄ

2010-04-29T22:59:00.000+02:00

näin vapunaattoa edeltävänä iltana voisin esitellä seuraavaksi, miltä näyttää mexicon ytimessä, historiallisessa keskustassa.. tällä reissulla kiertelimme enimmäkseen kaupungin ulkopuolella emmekä viettäneet ihan hirveästi aikaa keskustassa, mutta joitain kuvia kertyi toki sieltäkin.

kiinnostavaksi keskustan tekee se, että maahan saapuneet valloittajat tuhosivat samalla paikalla sijainneen azteca-kaupungin, tenochtitlanin, ja rakensivat sen päälle omansa. ovelat espanjalaiset tiesivät, että aiemman kulttuurin saa parhaiten nujerrettua, kun siltä riistetään sen vallan ja mahdin symbolit (temppelit) ja sijoitetaan niiden päälle valloittajan katedraalit. tänä päivänä entistä "pää"kaupunkia onkin kaivettu esiin ja katedraalin vieressä voi käydä ihailemassa muinaisen kaupungin palasia, joita arkeologiset kaivaukset ovat paljastaneet.

ylemmässä kuvassa katedraali, joka viimeksi sen nähdessäni muistutti enemmän pisan kaltevaa tornia.. maaperä on kovin upottavaa, sillä muinaista tenochtitlania ympäröi suuri järvi, minkä vuoksi rakennukset sitten vähitellen vajoavat. katedraali oli tästä syystä pari vuotta sitten remontoitavana mutta enää ei aiempaa kallistumista huomannut lainkaan.

kaupungin pääplazan, zocalon, sekä katedraalin lähistöllä sijaitsee yksi keskustan maamerkeistä, palacio de bellas artes, joka edustaa kaupungin jugend- ja art deco-arkkitehtuuria.. sekä mm. yhtä tärkeimmistä konserttisaleista.

bellas artesin vierestä voi siirtyä metroon varsin tutunnäköisen sisäänkäynnin kautta.. mikä selittyy sillä, että ranskan valtio on antanut kyseenomaisen portin aikoinaan lahjaksi mexicolle.

bellas artesin toisella puolen kohoaa la torre latinoamericana, joka 183 metrin korkeudellaan oli mexicon korkein rakennus aina vuoteen 1972 saakka.. ja nykyään sen huipulle voi nousta hissillä ihailemaan alla vellovaa suurkaupunkia.

maamerkkien lisäksi keskustassa voi vierailla myös monilla markkinoilla. el mercado de la ciudadela on käsityömarkkinoista yksi parhaimmista, tai no ainakin siipan mukaan.

kun käväisimme markkinoilla ensimmäisen kerran, vietettiin samana päivänä myös jonkun häitä ja eräät miehet ripustivat la ciudadelan parkkipaikalla alla olevassa kuvassa näkyviä hääkoristeita.

kaupungissa asustaa monia ulkomaalaisia. jotkut yhteisöt näkyvät kaupunkikuvassa enemmän, jotkut vähemmän. kiinalaiskorttelissa ei ympäröivä, meksikolainen todellisuus pääse kuitenkaan unohtumaan, sillä d.f.:n chinatown käsittää vain yhden, lyhyen kadun mittaisen pätkän.

kaupungin saasteita voi (yrittää) paeta puistoihin. parque mexicossa turistit saavat jopa halutessaan fillarit alleen, sillä muualla näkyvät ja käytössä olevat ecobicit on tarkoitettu vain paikkakuntalaisille.

parque mexicon lisäksi vehreyttä löytyy myös chapultepecista, joka on puiston sijaan pikemminkin kokonainen metsä. metsän keskellä voi käydä soutelemassa samanlaisessa (vihertävässä) ankkalammessa kuin madridin retiro-puistossakin..

ja sijaitseepa chapultepecissa myös eläintarha, jossa muuten sisäänpääsy on...kuvitelkaa...ilmainen!

SYÖ JUO MIES NAINEN

2010-04-26T13:19:00.001+02:00

mexicon liikenteessä seikkailemisen lisäksi nautimme luonnollisesti paikallisia antimia suurella halulla.. en ole käynyt vaa'alla ennen enkä jälkeen reissun, mutta epäilen, että reissun aikana elopainoa kertyi ainakin noin kilo per viikko. taitaa olla sanomattakin selvää, että ruoka siis maistui.

tässä seuraavaksi dokumenttia siitä, millä eväillä muun muassa elimme..

pullon etiketti saattaa hieman hämätä, sillä kyse ei ole suinkaan siitä useimmille tutummasta sangriasta pullossa, vaan rypälelimsasta, jolla jano lähti hellepäivinä helposti..

ja matkalaisen äkillisesti yllättäneeseen heikotukseen auttoivat mm. nopeasti nautitut quesadillat.. paistetun maissitortillan täytteenä taisi kuvauskerralla olla sieniä.

syömme quesadilloja kotonakin usein iltaisin, sillä ne on helppo valmistaa. maissilettujen sijaan joudumme kuitenkin tyytymään vehnäisiin, sillä suomesta ei maissipohjaisia tietääkseni vielä saa. emme myöskään paista tortilloita kuvan tapaan, vaan lämmitämme ne kevyesti, jotta juustotäyte sulaa. ennen quesadillan syömistä lettua hieman raotetaan ja täytteen päälle lisätään maun mukaan salsaa..

kaupungilla kuljeskellessa nälkä ei yleensä päässyt kuitenkaan yllättämään, sillä apu löytyi aina läheltä

ja koska mexicossa oltiin, ei kuvankaan naksuja nautittu sellaisenaan, vaan päälle pursotettiin runsaasti tulista valentinaa, jota piti tietysti hamstrata suomen kotiinkin.

se perinteisin salsa ja helpoiten valmistuva taitanee olla alemman kuvan, mexicon lipun värejä toistava salsa mexicana tai salsa bandera, millä nimellä se myös tunnetaan.

ja perinteistä puheenollen, se alkuperäinen salon corona sijaitsee aivan historiallisen keskustan ytimessä.. mexicossa coronaa myydään muuten jostain syystä coronita-nimisenä.

kahden vuoden sisällä hinnat ovat mexicossa nousseet todella paljon ja esim. monissa aivan peruskahviloissa ja -ravintoloissa hintataso oli suurin piirtein madridin luokkaa. mutta toisaalta kylkiäisenä pöytään saa aina vähintään kupillisen limejä, salsaa, naksuja jne.. seikka, mitä suomessa ei voisi kuvitellakaan tapahtuvan.

coronabaarin ohella historiallisessa keskustassa sijaitsee myös toinen, perinnepaikka: jo vuonna 1912 perustettu cafe de tacuba, jossa voi paitsi nauttia perinteisestä, meksikolaisesta ruuasta myös upean ravintolan sisustuksen katselemisesta.

kuva

kuvassa lempijuomani, tamarindomargarita, sekä kypsästä avokadosta valmistettua guacamolea..

siipan ja minun herkustani, la sopa aztecasta (= la sopa de tortillasta), olen kirjoittanut blogissani aiemminkin.. soppa saapuu pöytään niin, että siihen lisättävät tortillasiivut, avokadot, juusto sekä kerma tuodaan omissa kupissaan, ja lisukkeet kipataan keittoon vasta pöydässä.

ja kuten kaikki tiesivät, cacao, tulee mm. mexicosta ja väittääpä wikipedia, että chocolate-sana olisi peräisin mexicon azteca-keittiöstä ja nahuatlin kielen sanasta, xocolatl (nahuatlin kieltä on puhuttu mm. d.f.:n seutuvilla).

madridilaisen, san gines-chocolaterian vastine, el moro sijaitsee sekin historiallisessa keskustassa. chocolateria on san ginesin tapaan myös todella suosittu ja paikka on ympärivuorokautisesti auki. kaakaovaihtoehtoina tarjoillaan esimerkiksi meksikolaista ja ranskalaista (?) kaakaota. churrot ovat puolestaan makeita toisin kuin espanjalaiset.

eikä madridia päässyt eroon muuallakaan, sillä heti ensimmäisenä päivänä törmäsimme alla olevaan ilmestykseen polancon kaupunginosassa.. ja espanjalaisia juustojakin pääsimme myöhemmin maistelemaan kuulussa mercado de san juanissa.

ON THE ROAD

2010-04-25T21:40:00.000+02:00

viettäessämme aikaa d.f.:ssä, kului suurin osa ajasta autossa tai muissa kulkuvälineissä istuessa. pääkaupungin suuruutta ja etäisyyksiä on vaikea käsittää, mutta jotta saisitte kuitenkin jonkinlaisen kuvan metropolin äärettömyydestä, kerrottakoon, että kaupungissa sijaitsee mm. maailman pisin katu. insurgentes kulkee kaupungin läpi etelästä pohjoiseen ja on vain vaatimattomat 28,8 kilometriä pitkä (huom. siipan mukaan 40 km). kun tämän lisäksi otetaan huomioon vielä epävirallinen asukasmäärä, joka paikallisten mukaan lähentelee jo 28 miljoonaa, sekä kaupungin autoiluun perustuva rakenne, on teillä ja kaduilla näkyvien kotteroiden määrä n..

matkan aikana säästyimme yleensä pahimmilta liikenneruuhkilta, mutta paikallinen liikenne on siitä huolimatta kokemus. astuessani pitkästä aikaa taas ensimmäistä kertaa paikallisen micron kyytiin, sattui se olemaan varmasti pääkaupungin vanhin bussi.. yhtään liioittelematta voin kertoa, ettei linnanmäen vuoristorata ollut kyseiseen matkaan verrattuna yhtään mitään. aluksi pelkäsinkin, että paiskaudumme matkan aikana bussin takaosan avonaisesta ovesta ulos kadulle, sillä jouduimme seisomaan täydessä bussissa juurikin oven kohdalla. rystyset valkoisena takerruin katosta roikkuvaan tankoon, kun heittelehdin bussin käytävällä jokaisen töyssyn ja kuopan voimasta, johon bussi osui ja jotka tuntuivat luonnollisesti moninkertaisesti auton jousituksissa..

päivittäin kohdattuna julkisen liikenteen ja ruuhkien haasteisiin väsyisi varmasti nopeasti, mutta näin matkaillessa samaiset tekijät edustivat lähinnä seikkailua ja nopeasti niihin tottui. yleensä en edes pidä autoista ja (autottomana) suosin julkisia, mutta mexicossa liikenne edustaa niin äärimmäistä ulottuvuutta, että sen seuraaminen oli uskomattoman kiehtovaa autoilijoiden tehdessä jatkuvasti huimapäisiä ohituksia ja mitä erikoisimpien viritysten huristellessa ohitse..

M:n mukaan kaupunki on kuin suoraan blade runnerista kaikkien liikennerakennelmiensa vuoksi

d.f. ei ole yleensä ottaen kaunis kaupunki, mutta kiehtova se ehdottomasti on..

vieraillessamme d.f.:n lähellä sijaitsevissa pikkukaupungeissa kului meillä yleensä tunti siihen, että pääsimme yksinkertaisesti ulos kaupungista. vaikka toisaalta, tunnin saa jo kulutettua ruuhkassa siihenkin, että matkaa kaupungin sisällä kaupunginosasta toiseen.

ja kun kaupunki lopulta jäi taakse, saatoimme nähdä paremmin jopa d.f.:ä ympäröivät vuoret.. kuvassa iztla ja popo, joista toinen on muuten toimiva tulivuori.

JUANITA

2010-04-25T18:15:00.002+02:00

hyvää sunnuntai-iltaa helsingistä! olemme saaneet nauttia tänään harvinaisesta sääilmiöstä: auringonpaisteesta, ja sopeutumiskriisistä kärsivä mielialakin on sitä myötä vähitellen kohonnut. mieli ja kroppa ovat olleet nämä pari viikkoa koetuksella, sillä harvinaisen ikävästä jet lagista toipuminen kesti ensin viikon verran, minkä jälkeen seurasi toinen suuri mullistus, muutto-operaatio uuteen asuntoon. nyt koti alkaa onneksi jo näyttämään kodilta, ja netinkin saimme toimimaan suhteellisen pian. oma läppärini tai pikemminkin sen laturi ei tainnut kuitenkaan pitää kylmästä ilmanalasta ja hyytyi lopullisesti, minkä vuoksi olen ollut hetkellisesti koneeton. eniten kirjoitushaluja on vienyt silti jo mainittu sopeutumiskriisi..

rutiinit taitavat olla kuitenkin hyvä keino saada elämästä jälleen ote, joten surffasin pitkästä aikaa tuubiin soittaakseni teille päivän klassikon. kappaleen valintaa inspiroi naamakirjassa kiertänyt meemi, joka yllytti etsimään kappaletta omalla nimellä ja liittämään ensimmäiseksi löytyneen omaan statukseen. niinpä pysyäkseni blogini linjalle uskollisena, tässä teille nick mckenzien juanita vuodelta 1974!

ilmeisesti biisi oli kyseisen vuoden supermegahitti, joten ihan selvää klassikkoainesta siis.. biisin kuuntelun jälkeen luvassa puolestaan matkakuvia, sillä sain vihdoin perattua kameran muistikortin. kuvia kertyi mexicossa noin tuhat, joten työsarkaa niissä riitti. jäljelle jää vain ongelma, mitkä niistä valita tänne ladattavaksi..

SATELLITE OF LOVE

2010-04-08T16:04:00.000+02:00

on aika jattaa ciudad satelite ja mexico taakse, silla vietamme tanaan viimeista paivaa d.f.:ssa. illalla on tiedossa pitka pitka paluulento takaisin vanhalle mantereelle..

kolmen viikon pituinen visiitti on ollut mahtava: olemme nahneet monia M:n ystavia, viettaneet aikaa anoppilassa, toivottaneet tervetulleeksi uuden perheenjasenen (M:n veli sai vaimonsa kanssa ensimmaisen lapsensa paivaa ennen saapumistamme), reissanneet, herkutelleet, kayneet elokuvissa jne. aika on kulunut hirvittavan nopeasti ja monia asioita jai tekematta, mutta ensi vuonna sitten uudestaan.

matkan jalkeen elamamme saakin uuden suunnan, silla palaamme siipan kanssa madridin sijasta helsinkiin. blogin nimen mukaisesti aika madridissa edusti valiaikaista vaihetta elamassamme, ja nyt on sitten koittanut paluu kotimaahan. rehellisyyden nimissa taytyy tosin myontaa, etten ole viela henkisesti valmis paluuseen ja mielellani olisin jaanyt espanjaan, mutta meita kumpaakin odottavat suomessa vanhat ja uudet velvollisuudet ja haasteet, minka vuoksi tarinamme espanjassa saa talla kertaa paatoksensa.

koska blogin tarkoituksena on ollut kertoa arjesta ja elamastamme espanjassa, en usko, etta tulen jatkamaan blogiani tallaisenaan. virallinen loppusulkeuma saa hetken silti odottaa, silla sita ennen on tiedossa ainakin matkaraporttimme, ja onpa hihassa muutama madridin juttukin, jotka haluan jakaa kanssanne, joten enpa sano ihan viela adios, vaan hasta luego..

talla eraa viimeista kertaa meksikosta ja seuraavan kerran suomesta,

juanita

p.s. kuva taalta. kuvan sateliten torret on suunnitellut mexicon alvar aalto, luis barragan yhdessa mathias goeritzin kanssa.

TIEN PAALLA

2010-03-28T15:50:00.001+02:00

buenos dias! kello nayttaa taalla d.f.:ssa 7.50 ja pikapaivittelen nopeasti kuulumisiamme, silla odottelen parhaillaan bussiasemalla superbussia, joka vie siipan ja minut neljan paivan reissulle oaxacaan - kaupunkiin, jota kaikki ovat meille kehuneet taalla jumalaisen kauniiksi. meille reissu kaupunkiin on kumpaisellekin ensimmainen, mutta varmasti tulemme viihtymaan..

kuvat taalta.

MATKOILLA

2010-03-23T20:50:00.001+01:00

hyvaa iltaa ja terveisia kaikille meksikosta!! saavuimme tanne viime viikon torstaina ja aika sen jalkeen on lennahtanyt siivilla, kuten myos matkaa edeltava viikko.

saapumisestamme lahtien aurinko on paistanut joka paiva, lampoasteita on arviolta 25 ja kevainen kaupunki nayttaa kauniilta. edelliskaynnista ehti kulua jo kaksi vuotta, mutta tuntuu kuin se olisi tapahtunut eilen. tosin on kaupunki sina aikana muuttunutkin ja siipan vanhemmat ikaantyneet, mika M:a luonnollisesti surettaa.

kaoottinen liikenne ja saasteiden maara tekevat vaikutuksen edelleen, ja autojen maara on yksinkertaisesti mykistavaa. niista ja muista nahtavyyksista seka matkakuulumisistamme kerron kuitenkin lisaa myohemmin, silla en tieda, kuinka usein ennatan reissun aikana koneelle..

siihen asti, voikaa hyvin!

juanita

DELICATESSEN

2010-03-07T12:51:00.001+01:00

voisimme siipan kanssa muuttaa pais vascoon koska tahansa, ja veri vetää erityisesti bilbaoon. mahtava kaupunki, jossa loistava ruoka, upeat maisemat ja ihanat ihmiset!

pohjoiseen emme ole kuitenkaan ihan hetkeen menossa, joten paremman puutteessa nautin baskiherkkuja musiikin muodossa ja tarjoan samalla teillekin mahdollisuuden siihen:

tässä siis deloreanin deli sunnuntai-iltapäivän ratoksi..

SANOTAAN

2010-03-04T07:33:00.001+01:00

että taksikuskit ovat parhaimpia kaupunkioppaita, jos löydät itsesi uudesta, itsellesi vieraasta kaupungista. heiltä saat vinkit ja niksit, kuinka pärjätä matkakohteessa, tai kuulet tarinoita, joista ei kirjoiteta yhdessäkään matkaoppaassa.

suositusten antamisen lisäksi taksikuskit ovat tietysti mitä parhaimpia tietolähteitä päivän polttavien uutisten suhteen. itse opin aivan vastikään taksissa istuessani, että espanjaan voimakkaasti vaikuttaneen talouskriisin seurauksia voi käydä havainnoimassa esimerkiksi lentokentän parkkipaikalla.. ja erityisesti terminaali 4:n paikoitusalueella.

talouskriisin pakottamina kotiinsa palaavat maahanmuuttajat jättävät nimittäin ns. viimeisenä tekonaan autonsa lentokentän parkkipaikoille ja huom. avaimien kanssa, ja kuittaavat näin lainansa velkojilleen.

niinpä esimerkiksi barajasin terminaali 4:ssa vierailevat voivatkin halutessaan laskea, kuinka moni maahanmuuttaja on palannut kotiinsa, sillä useimmat kaukolennot lähtevät juurikin tuolta richard rogersin suunnittelemasta arkkitehtuurin helmestä.

eri asia on tietysti se, kuinka luotettava tiedonlähde tämän kertainen taksikuski oli. itse en väitettä voi todentaa, mutta mielenkiintoisia nämä urbaanit kertomukset ainakin ovat.

TODENNÄKÖISYYKSIÄ

2010-02-25T17:03:00.001+01:00

kuluneen viikon sisällä olen saanut selville hämmentäviä seikkoja pomoni suhteen.. yllättäen olemmekin ilmeisesti sukua toisillemme. erittäin kaukaista, mutta sukua kuitenkin.

toinen meitä lähentävä seikka on ollut tiedossa jo hieman pitempään - siipan ja pomon etunimet alkavat samalla kirjaimella - mutta sen sijaan se oli uutta, että perjantaina sekä pomo että siippa viettävät molemmat synttäreitään.

tässä tapauksessa ei kai voida enää puhua yhteisistä tuttavista kuuden kättelyn päässä, vaan ihan toisen ulottuvuuden todennäköisyyksistä.. pomoni tunteville ystävilleni voisin parahtaa, että nykytiedon valossa olemme demasiado intimos.

¡SYÖMÄÄN!

2010-02-24T13:22:00.001+01:00

siltä varalta, että blogiini eksyy joskus lukijoita, jotka kaipaavat kampaamovinkkien lisäksi vaikkapa ruokatietoutta, ajattelin listata muutaman oman suosikkini kaupungissa - vailla minkäänlaista paremmuusjärjestystä..

kaupungin kiistattomasti parhaimmat tapakset

kuva

tarjoillaan la musa de espronceadassa, jossa nämä perinteikkäät hiukopalat valmistetaan käsityöläisyyden perinteitä kunnioittaen valmiiden tapasten muistuttaessa lähes miniatyyrimäisiä taideinstallaatioita. suussa sulavien ja herkullisten tapasten lisäksi paikalle antavat oman boheemin ilmeensä kuluneet, antiikkiset ja sieltä täältä haalitut kalusteet.

hintatasoltaan baari-ravintola ei ole edullisin vaihtoehto, mutta kulinaaristen ja esteettisten elämysten vuoksi tavallista korkeammat hinnat maksaa mielellään. huom. paikalle kannattaa saapua ajoissa, sillä suosittu baari täyttyy iltaisin nopeasti.

osoite: santa isabel 17

kuva

meksikolaisia ravintoloita

kuva

löytyy kaupungista useita, mutta niin sanottuja autenttisia vain muutama. stereotyyppisten restaurante mexicanojen sijaan kehotankin suunnistamaan operalle, jonka läheisyydessä sijaitsee pienenpieni, meksikolaispariskunnan ylläpitämä taqueria mi ciudad. paikka ei ehkä sisustukseltaan silmää hivele, mutta ruoka on mahtavaa - sille antavat hyväksyntänsä muutkin tuntemamme, kaupungissa asuvat meksikolaiset. tacot maksavat 1,50 euroa ja myynnissä on aitoja maissitortilloja myös kotiin vietäväksi..

pikkiriikkinen baari on usein niin täynnä, ettei ovesta mahdu astumaan sisään, joten voi olla viisainta suunnata suoraan naapurikadulle, jonne on avattu mi ciudadin toinen, isompi ravintola. unohtamatta turkoosinvärisiä muovilautasia.

osoite: calle de las fuentes, 3 tai calle de las hieras

toinen meksikolainen vaihtoehto on chuecassa sijaitseva, sisustukseltaan sliipattu ja ns. urbaania meksikolaista nykykeittiötä edustava tepic, joka hienoisesta trendihakuisuudestaan huolimatta on vallan mainio ravintola. ruokalistalta löytyy jopa kasvisvaihtoehtoja ja listan ulkopuolelta on mahdollista tilata perusmeksikolaisherkkuja, kuten sopa de tortillaa, sillä keittiön chef on meksikolainen. ruokaa odotellessa voi siemailla tepicin omaa margarita-sekoitusta ja katsella seinän valokuvasuurennoksia mm. mexico d.f.:n takseista ja metrosta..

huom. pöytävaraus kannattaa tehdä etukäteen!

kuva

osoite: c/pelayo 4

kasvisruuan ystäville

suosittelen la latinassa sijaitsevaa sympaattista viva la vida -ravintolaa, jossa ruoka noudetaan buffet-pöydästä ja punnitaan kassalla. 100 grammaa maksaa parisen euroa, ja pöydän valikoima on valtava, niin salaattien, pääruokien kuin jälkiruokienkin suhteen. ja vaikka kasvisruoka ei olisikaan itselle se normaali ruokavalio, kehotan tutustamaan paikkaan jo pelkästään sen sisustuksen tähden.. pientä luksusta arkeen tuo esimerkiksi naisten vessan kyltissä lukeva teksti: jumalattaret..

osoite: costanilla de san andres 16 (la latinan ravintolan lisäksi toinen vastaava, mutta pienempi luomumyymälän ja buffetpöydän yhdistävä viva la vida löytyy calle de huertasilta)

teehuoneita

ei yleensä lasketa ruokaravintoloiksi, mutta koska sellaiset ovat vielä suhteellisen harvinaisia kaupungissa, jossa asukkaat pääsääntöisesti kuluttavat edelleen kahvia, katson voivani suositella paikallista teteriaa myös ruokalistallani..

teehampaan kolotuksesta kärsivien kannattaakin kävellä tai ottaa metro kaupungin värikkäimpään kaupunginosaan, lavapiesiin ja astua sisään plaza de lavapiesin läheisyydessä sijaitsevaan teehuone babiloniaan.. teelasillinen maksaa pari euroa, ja lista eri makuvaihtoehtoineen on mittava ja viihtyminen taattua..

ja lopuksi

kuva

palataan hetkeksi takaisin vielä etnisiin ravintoloihin ja mainostan budjettisyöjille huippua intialaista royel india -ravintolaa plaza de lavapiesin lähettyvillä. paikan cutrea ulkonäköä ei kannata säikähtää, sillä tämän tarkasti varjellun lavapiesin salaisuuden ruoka on luvattoman hyvää ja mikä parasta, todella edullista. menu del dia -vaihtoehtoja löytyy päivisin neljä, ja halvin niistä maksaa 6-7 eur, eivätkä ruokien hinnat listallakaan päätä huimaa

osoite: miguel servet 9

EI PIDÄ ALIARVIOIMAN

2010-02-22T21:23:00.002+01:00

puskaradion ja viidakkorummun voimaa..

kaksi espanjalaista ystävääni käyvät samalla kampaajalla kuin minä. toinen heistä suositteli minulle nykyistä vakikampaajaani jorgea jo ensimmäisenä madridin syksynä enkä muiden tuoleille ole sittemmin haikaillut. viime viikolla eräs työkavereistani meni ja varasi itselleen ajan tälle viikolle ja toiset kaksi suunnittelevat tekevänsä samoin. pisimmälle meni suomesta vierailulle tullut ystäväni, joka hetken mielijohteesta halusi kokea elämyksiä espanjalaiskampaamossa perinteisten turistikohdevisiittien sijaan.

olen suositellut hovikampaajaani kaikille tutuille ja vastaantulijoille aina tilaisuuden tullen, ja myyntipuheeni on ollut ilmeisen tehokasta. siitäkin huolimatta, että viimeksi otsahiuksia leikkauttamaan mennessä palasinkin kotiin puolikaljuna: otsahiukset eivät lyhentyneet, vaan niiden linjaa jatkettiin sillä seurauksella, että toinen korvani paistaa paljaana ja pidemmät sivuhiukset ovat muuttuneet pitkähköksi takatukaksi.

(mielelläni jakaisin uuden luukkini kanssanne, mutta pikaisella googlettamisella ei tullut vastaan yhtäkään kuvaa, joka olisi ollut läheskään niin originelli kuin oma kuontaloni tai tehnyt oikeutta tälle kauneudelle..)

voisinkin jatkossa harkita kenties vaihtoehtoista toimea sissimainostajana..?

asiaankuuluva kampaus löytyisi ainakin jo omasta takaa.

LENTÄVIÄ KANOJA

2010-02-17T23:55:00.001+01:00

törmäsimme jälleen yhteen esimerkkiin madrid-surrealismista taannoisella sunnuntaikävelyreitillämme..

ihan kotinurkilla emme sentään liikkuneet, vaan olimme ottaneet bussin kohteeseen x tarkoituksena tutustua (meille) uusiin kaupunginosiin. bussimatkalla pysäkkimme livahti meiltä ohi ja päädyimme reitiltä suunniteltua kauemmaksi, aina metrolinja 7:n päättärille asti. seikkailuhenkisesti emme kuitenkaan ottaneet metroa takaisin keskustaan, vaan päätimme jalkaisin etsiä toisen pysäkin ja bussireitin, joka veisi meidät takaisin keskustaan.

seiskalinjan päättärin läheisyydessä nousee vieri vieressä uusia, korkeita, ruskeatiilisiä kerrostaloja. kaduilla ei kävellyt aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä ketään muuta meidän lisäksi, mutta ulkonäöstä päätellen taloissa asustelee aivan tavallisia, keskiluokkaisia perheitä.. siipan kanssa puikkelehdimme kaduilla ja taisimme oikaista muutaman pihankin kautta, kunnes tulimme erään viheralueen laidalle. ehdin hädin tuskin panna merkille kauempana sijaitsevaa lasten leikkipuistoa, kun huomioni kiinnittyi jalkakäytävän vieressä kuopsuttelevaan ihkaelävään kanaan.. (kyllä, luitte oikein: kanaan).

aika pian hölmistyksestä selvittyäni paljastui, että kanat - niitä kuopsutteli nurmikolla loppujen lopuksi useampi yksilö - kuuluivat leikkipuiston viereen rakennetun chabolan asukeille. siinä kerrostalojen välissä, epämääräisellä, viheriöivällä jättömaalla tönötti nimittäin muutamasta, aaltopelleillä katetusta majasta koostuva hökkelikylä.

aiempi kokemukseni chabolasta on perustunut lähinnä toledo-junan ikkunasta nähtyyn junanvarsinäkyyn, joten tämä oli ensimmäinen kerta, kun törmäsin hökkeleihin keskellä keskiluokkaista kaupunki-idylliä. jos näin aluetta voidaan kuvailla. eikä tämä luonnosta vieraantunut kaupunkiasukki sitäkään tietysti tiennyt, että kanat voivat viihtyä puunlatvassakin..

MADRIDISSA SATAA

2010-02-15T18:49:00.001+01:00

parhaillaan räntää.. voitteko kuvitella?? sään puolesta voisi hyvinkin uskoa, että eletään vielä tammikuuta eikä helmikuuta, vaikka viime vuonna samaan aikaan vietettiin jo näin lämpimiä päiviä. sään lisäksi uskomusta tukevat tietysti myös päivitykset, jos nimittäin luotte katsahduksen viime postauksen päivämäärään.. en voi käsittää, onko edellisestä postauksesta todellakin kulunut jo yli kuukausi..?

introsta huolimatta ei ole tarkoitus kuitenkaan päivitellä madridin sääolosuhteita ja ajankulua, vaan lähinnä ilmoitella, että vielä henki pihisee ja kaikki on hyvin :) en kehtaa enää vedota työkiireisiin selittääkseni totaalista off line -tilaani ja blogin surkeaa päivitystiheyttä, vaikka niitäkin toki alkuvuodesta riitti, vaan tällä kertaa syynä ovat olleet muut irl-tapahtumat..

kuukauden sisällä olemme viettäneet useamman työkaverin läksiäisiä (lähin työkaverini palasi pahus vieköön suomeen), majoittaneet ystäviä suomesta, hollannista, barcelonasta ja jälleen suomesta. olen tehnyt päivämatkan segoviaan, pakannut kymmenittäin esineitä laatikoihin, muuttanut toimistosta toiseen, totutellut elämään ilman the projektia, käynyt kuuntelemassa flamencoa sekä jaakko & jayta - ei tosin samanaikaisesti - sekä yrittänyt harvoina vapaahetkinä viettää arvokasta, joutilasta elämää madridin kuppiloissa istuskellen ja katuja tallatessa.

tulevan kevään aikana moni asia tulee elämässämme muuttumaan, mutta niistä kertonen lisää vasta lähempänä ajankohtaa. tämä postaus saa luvan toimia eräänlaisena avauksena.. ja kas näin, blogi on korkattu - taas kerran!

YLLÄTYKSIÄ

2010-01-09T18:05:00.001+01:00

viime vuoden alkupuolella kaarina kyseli blogissaan, kuka haluaisi yllätyspostia suomesta..

torstaina kotiin tullessa cartero oli jättänyt lapun laatikkoon, että minua odottaa kirje lähipostissa. lapussa mainittiin kaarinan nimi, ja arvasin heti, että kyse on yllätyksestä! malttamattomana odotin, että pääsen noutamaan paketin, ja vihdoin lauantaiaamuna sain kuoren käsiini. paketista paljastui ensin kaarinan kirjoittama joulukortti sekä sen jälkeen kuplamuoviin käärityt taulut!

rusetilla koristeltuihin lusikoihin on kaiverrettu sanat kahvi ja tee, joten nyt meillä on kumpaisellekin oma taulunsa. ne ovat aivan uskomattoman ihanat ja tykkään niistä aivan valtavasti!

lämpimät kiitokset vielä kaarinalle yllätyksestä ja paljon terkkuja sinne pohjois-suomeen!!!

TALVEN IHMEMAA

2010-01-07T23:36:00.001+01:00

madridissa on satanut tänään räntää, ja keli on ollut muutenkin ankea. parempi siksi palata hetkeksi vielä parin viikon takaisiin tunnelmiin ja muistella mahtavaa lumilomaamme..

jouluaatto olikin hieman erilainen, sillä vietimme sen siipan kanssa kaksistaan vanhempien luona, sillä vanhemmat lähtivät toisen siskoni luo joulunviettoon meidän jäädessä kotiin kissavahdeiksi.

pidimme siitä huolimatta kiinni joulutraditioista ja kävimme viemässä mm. kynttilät haudalle - etsittyämme hautaa ensin hautausmaalta tunnin ajan. mies puolestaan kävi saunomisen välissä kierimässä lumessa minun seuratessa suoritusta tarkkana vieressä. kerrankin sattui etelä-suomessakin olemaan lunta jouluna niin, ettei iho ollut heti ihan naarmuilla lumikierimisen jälkeen, ja pakkastakin sen verran, että isän huomaavaisesti tuomat sauna-coronat viilenivät lumihauteessa juuri sopiviksi.

lomamme aikana näimme lähinnä erilaisia valoilmiöitä, mutta paistoipa aurinkokin jopa kahtena päivänä

alla olevassa mision secretossa on kyse pikkusiskon joululahjasta..

vasemmanpuoleisen viltin alla piilottelee allekirjoittanut ja oikealla siippa kasvojaan höyrytellen, sillä pikkusisko teki meille kumpaisellekin kasvohoidot joululahjanaan. itsesensuuria löytyy sen verran, että päätin olla tällä kertaa julkaisematta jälkeen-kuvat, joten yllä siis vain ennen-kuvat..

maalla oleskellessa suurimmat tapahtumat keskittyivät lintulaudan ympärille.. joskin kulutimme aikaa myös seuraamalla pyykkien kuivumista..

nämä roikkuivat narulla viikon, kunnes äiti luovutti ja kantoi pyykit sisälle kuivumaan.

lumentulosta riehaantuneena mies innostui myös lumilajeista ja halusi väenväkisin mäkeen laskemaan. ennen mäkeen nousua olin vatsa jännityksestä kipeänä, sillä olen lasketellut viimeksi 90-luvulla ja silloinkin muistaakseni vain neljä kertaa. eikä mieskään ole ehtinyt yhtään sen useammin lajia harrastamaan. onneksi lautaileva pikkusisko lähti innolla mukaan henkiseksi tueksi..

parin laskun jälkeen jännitys väheni ja nautin koko siitä kaksituntisesta ajasta, jonka lastenrinteillä siiipan kanssa vietimme. pakkanen punasi mukavasti posket, ja mies sai leveällä aurallaan tehokasta treeniä.

adrenaliinipiikin jälkeen päätin jatkossa pysytellä perinteisemmissä lajeissa, kuten lumienkeleissä ja -ukoissa.

mies olisi halunnut niiden lisäksi kokeilla myöskin perinteistä hiihtoa, luistelua sekä traktorilla ajelua, tuota perisuomalaista talviurheilulajia.. siipan sijaan isällä toimi sentään itsesuojeluvaisto niin, että jälkimmäinen extremelaji jäi kokeilematta, mutta jäipähän jotakin odotettavaa alkaneelle uudelle vuodellekin.

niin ja ainoa loman aikana koettu kulttuurishokki oli se, että ovet aukesivatkin väärään suuntaan! muutenhan lomailu suomessa tuntui ihan siltä kuin olisi ollut.. noh, kotona.

HAVE A NICE FLIGHT! - PIENI KERTOMUS SIITÄ, KUINKA LUMISATEESTA SYNTYY LUMIPALLO

2010-01-04T23:36:00.008+01:00

feliz año nuevoa kaikille! joulupyhät ja uusi vuosi vierähtivät ohi nopeasti, ja nautimme suomi-lomastamme kovasti. miehen into vain lisääntyi samaan tahtiin kuin pakkasasteet lämpömittarissa kohosivat. eikä mikään ihme, sillä sääolosuhteet olivat M:n perspektiivistä katsottuna kieltämättä eksoottiset.

bloggaaminen, kommentointi ja jopa vastakommentointi jäivät loman aikana vähille, sillä vanhempien ainoalle toimivalle läppärille löytyi useampi innokas käyttäjä, joten nettiaika oli käytännössä koko ajan kortilla. lomakuvat ja -kertomukset saavat nytkin jäädä toiseen kertaan, sillä meno- ja paluulentokokemuksemme olivat sitä luokkaa, että niistä on aivan pakko avautua..

lähtöpäivänämme suomeen barajasin lentokentällä peruutettiin nimittäin sekä paikallis- että ulkomaansään vuoksi 320 lentoa, mikä käytännössä muutti 40 000 matkustajan loma- tai matkasuunnitelmat. me kuuluimme tuohon onnettomien joukkoon, ja lentomme siirrettiin suoraan seuraavalle aamupäivälle. tätä tietoa ennen olimme ehtineet kuitenkin jonottaa kolmessa eri jonossa aamuneljästä puoleenpäivään asti yhteensä kahdeksan tunnin ajan. ensimmäisen kahden tunnin ajan jaksoimme vielä sentään vitsailla ja nauraa tilanteelle, mutta pian toivottomuus alkoi selvitä ja hymytkin hyytyä.

loppujen lopuksi päädyimme viettämään yön lentokenttähotellissa, jonne lentoyhtiö meidät kuljetutti. jonotuskokemuksen ankeudesta huolimatta hotelliyö oli aika mukava kokemus, sillä en ole ennen yöpynyt paikallisissa hotelleissa. majoituspaikan täysihoito sekä huoneiston kylpyamme ja sen mahdollistama vaahtokylpy siloittivat myös turhat rypyt pois otsalta. seuraavana päivänä ehdimme - tällä kertaa suoralle - lennollemme ajoissa ja kaikki vaikutti hyvältä: kotimaa ja vanhempien lämmin tupa siinsivät silmissä. kunnes sitten saavuimme helsinki-vantaalle ja kohtasimme lakkoilevat tai mitkälie kiukuttelevat lentokenttätyöntekijät..

nähtävästi edellisen päivän odotus ei ollut ollut tarpeeksi, vaan suomessa jouduimme odottelemaan matkatavaroitamme vielä neljän tunnin ajan. reipas kenttävirkailija ehti siinä välissä ilmoittamaan, että matkalaukut ovat jääneet madridiin. mikä olikin aika yllättävä tieto, sillä se olisi tarkoittanut, että kaikkien koneessa matkustaneiden laukut olisivat jääneet espanjaan ja kone lentänyt tyhjänä, koska kukaan matkustajista ei ollut saanut laukkuaan. kaikkien suureksi kummastukseksi, matkatavarat myös ilmaantuivat hihnalle lähes saman tien virkailijan tiedotuksen jälkeen.

rauhallisen joululoman aikana menomatkalla koetut haasteet ehtivät jo hieman unohtua. paluulennolle suunnatessamme hermostuneisuus palasi takaisin, mutta todenteolla hikipisarat kohosivat otsalle siinä vaiheessa, kun koneen lähtöön oli aikaa puoli tuntia ja olimme yhä jumissa check-in-tiskillä. pääsimme lopulta lennolle, mutta lippuongelman syy selvisi vasta myöhemmin frankfurtissa: barajasilla menolentomme peruuttanut señora oli nimittäin ystävällisesti kirjannut molemmat paluulennot nimelleni kuolettaen samalla M:n lipun. helsingissä siippa sai lentolipun saksaan asti, mutta ajanpuutteesta johtuen jatkolennon lippu jäi kirjoittamatta. tätä ongelmavyyhtiä saimme selvitellä kuitenkin vasta pitkän ajan päästä, sillä lentokertomukseemme sisältyi vielä yksi bonus:

junamatka nürnbergistä frankfurtiin!!!

kukapa olisikaan arvannut, että normaalisti viisi, kuusi tuntia kestävä hel-mad-lento venyy viisitoistatuntiseksi..? tai että matkalla saamme ihailla saksalaisia talvimaisemia junan ikkunasta..? meille yllätys selvisi tarkalleen ottaen frankfurtin yläpuolella, jolloin kapteeni kuulutti lumimyrskyn jälleen aiheuttaneen lentokentän sulkemisen sekä laskeutumiskentän muuttuneen nürnbergiksi.

nürnbergissa meidät ohjattiin metroon ja sieltä pääasemalle, josta saatoimme ostaa liput seuraavaan frankfurtiin lähtevään junaan. masiinat, josta junaliput ostettiin, oli suunnitellut ilmeisesti joku matkustajien kiusaamisesta nauttiva henkilö, sillä se oli helppoa kuin mikä. not! junassa saimme myös huomata, ettei järjettömän kalliilla lipuilla ollut oikeastaan minkäänlaista virkaa. kukaan ei niitä tarkastanut missään vaiheessa ja kaikki saivat ängetä itsensä sinne, minne parhaiten mahtuivat - käytännössä junakäytävien lattialle istumaan tai seisomaan.

onneksi meille tarjoutui pian lähdön jälkeen tilaisuus siirtyä seisomapaikoilta oikeille istuimille ja onnistuimme reilun kaksituntisen matkan aikana jopa katselemaan ohi kiitäviä maisemia. frankfurtiin laskeutuminenkin tapahtui huomattavasti miellyttävämmin, kaupungin keskustaa kaarrellen, kuin lentokoneella suoraan maahan tömähtäen. ylimääräinen junamatka tarkoitti kuitenkin sitä, että myöhästyimme jatkolennoiltamme.

lentokentän sulkeminen oli sekoittanut lentoliikenteen pahanpäiväisesti, ja kentällä pitkinä kiemurtelevat jonot aiheuttivatkin hetkellisesti sydämentykytystä. todellisuudessa jonot liikkuivat vauhdilla ja lufthansan työntekijät näpyttelivät uusia lippuja vauhdilla. paitsi meidän tapauksessa, sillä jo aiemmin mainittu lippuongelmamme paljastui vasta tummakutrisen fräuleinin tiskillä. kulmien kurtistelun ja eri kollegojen konsultoimisen jälkeen saksatar onnistui vihdoin korjaamaan virheen, ja saimme käsiimme uudet stand by- eli istumapaikattomat liput (!!) seuraavaan mad-koneeseen.

käytännössä jännitys ei lopahtanut siis tässäkään aiheessa, vaan aina viimeiseen asti saimme odottaa, mahdummeko kaikki koneeseen (täysinäiseen koneeseen oli meidän lisäksi jonossa 26 ihmistä) vai jääkö joku rannalle. loppuvaiheessa aloin jo henkisesti valmistautua siihen, että joudun matkamaan madridiin yksin ja M jää kentälle. tuuriksemme moni muukin myöhästyi jatkolennoltaan ja vapautti näin paikkansa, sillä lopulta lentoemäntä kuulutti iloksemme meidän kaikkien nimet!

nyt, yhden hyvin nukutun yön jälkeen omalle kohdalle sattunut, kaikkien aikojen lentokarma alkaa jo huvittamaan.. jälkikäteen voi miettiä, oliko halvin mahdollinen lentohinta sittenkään kaiken tämän arvoista. mutta toisaalta, nyt olen ainakin monta, uutta kokemusta rikkaampi. takuuvarmasti tämä oli reissu, joka ei ikinä unohdu.

FELIZ NAVIDAD

2009-12-24T16:13:00.003+01:00

kahden päivän horror-reissaamisen jälkeen vihdoin olemme täällä suomessa ja nautimme lumisista talvimaisemista. parhaillaan odottelen tässä, että pääsisimme siipan lämmittämään joulusaunaan.

pahaksi onneksi kameran piuha jäi madridiin - kaiken muun muistinkin tuoda mukanani - joten jouluisin kuva, joka nettikansioistani tähän hätään löytyi, on valokuva mexico d.f.:stä vuodelta 2007:

mahtavatkohan poronsarvet olla kestohitti vai oliko kyseessä vain tähdenlento..? vuonna 2007 näitä näkyi lähes joka toisella kotterolla, taksikuskeista ja poliisiautoista alkaen..

joka tapauksessa, tämän kuvan myötä haluan toivottaa kaikille lukijoilleni ja rakkaille ystävilleni & tutuille LÄMMINTÄ ja TUNNELMALLISTA JOULUA!!!

SUNNUNTAIKLASSIKKO: KAUNEIMMAT JOULULAULUT

2009-12-20T12:30:00.001+01:00

sunnuntaiklassikoissa soitellaan tänään joululevyjä, ja niitä kuuntelen itsekin mielelläni joulun alla. sen kauneimman joululaulun sijaan päädyin kuitenkin vähän erilaisempaan jouluviisuun, sillä nykyisen asuinmaani ja hispanohablante-kontekstin huomioon ottaen tuntuu luontevalta kuunteluttaa teillä espanjankielinen joulusävelmä.

valitsemani klassikkobiisi amarga navidad vuodelta 1950 ei ole kuitenkaan espanjalainen, vaan meksikolainen. kappaleesta vastaa meksikolainen ranchero-tähti jose alfredo jimenez (1926-1973), jonka laulut muodostavat kiinteän osan meksikolaisen musiikin kulttuuriperinnöstä. laulaja-lauluntekijä jimenez ei osannut soittaa ainuttakaan soitinta, mutta siitä huolimatta hän kirjoitti elämänsä aikana yli tuhat kappaletta. nykyään jimeneziä pidetään yhtenä parhaimmista lauluntekijöistä - ei pelkästään meksikossa vaan myös maan ulkopuolella.

tuubin videolla amarga navidadia tulkitsee jimenezin sijaan kuitenkin chavela vargas. toinen, yhtälailla tärkeä muusikko meksikosta, vaikkakin syntyjään costaricalainen. tarkoituksenani on ollut esitellä chavela vargasin tuotantoa sunnuntaiklassikoissa jo aiemmin, sillä edelleen elossa oleva, vahvaääninen vargas on kiinnostava persoona.

meksikossa hän on erittäin arvostettu laulaja, jota kunnioittavat hekin, jotka ranchero-musiikista eivät muuten innostu. musiikillisen uransa lisäksi vargas on kuuluisa värikkäästä taustastaan: nuoruudessaan hän pukeutui kuin miehet, poltti sikareita, joi paljon ja kantoi mukanaan pistoolia. videolla hänen yllään voi nähdä punaisen ponchon, josta on muodostunut vargasin tavaramerkki. 1950- ja 60-luvuilla suurta suosiota nauttinut laulaja vietti aikaansa toisten aikakauden tunnettujen taiteilijoiden seurassa, joista yksi oli frida kahlo, huhujen mukaan myös vargasin rakastajatar.

AMARGA NAVIDAD

jose alfredo jimenez (mexico)

acaba de una vez

de un solo golpe

porque quieres matarme

poco a poco

si va a llegar el dia

que me abandones

prefiero corazon

que sea esta noche

diciembre me gusto

pa' que te vayas

que sea tu cura el adios

mi navidad

no quiero comenzar

el año nuevo

con este mismo amor

que me hace tanto mal

y ya despues

que pasen muchas cosas

que estes arrepentida

que tengas mucho miedo

vas a saber

que aquello que dejaste

fue lo que mas quisiste

pero ya no hay remedio

diciembre me gusto

pa' que te vayas...

(se repite)

JOULU ON TAAS..

2009-12-20T12:03:00.001+01:00

kuvassa työkaverin toimiston seinälle ripustama perulainen miniseimi

kuluneella viikolla susanna muisti minua sesonkiin nähden sopivaksi muokatulla haasteella, johon en kuitenkaan ole ehtinyt vielä vastaamaan työkiireiden vuoksi. eilen vietin ensimmäistä joululomapäivää, ja virittäytyminen joulutunnelmaan saattoi omalta osaltanikin vihdoin alkaa. paljastettakoon siis seuraavaksi juanitan joulurangot kaapista.. eli seitsemän jouluun liittyvää tapaa ja faktaa itsestäni.

1. joulukuun ensimmäisestä lähtien läppärissäni soivat virallisesti joululaulut. mitä perinteisemmät, sen paremmat.

2. rakastan joululahjojen ostamista! niiden hankkiminen on lähes parasta joulussa, mutta kaikista parhain on hetki, jolloin ne voi läheisille antaa.

3. suomeen palatessamme vanhempieni luona odottaa mitä todennäköisimmin kuusi valmiina, että koristelisin sen. lapsena aina vaatimalla vaadin saada koristella kuusen, mutta nykyisin olen yrittänyt hienovaraisesti luopua virallisen kuusenkoristelijan manttelistani. näyttää kuitenkin siltä, että jossakin vaiheessa kuusen koristelustani on muodostunut yksi perheemme jouluperinteistä.

4. sain työpaikkani pikkujoulujuhlista lahjaksi suklaajoulukalenterin, joka ei olekaan mikä tahansa joulukalenteri. aamuisen luomusuklaanapin lisäksi mieltä kohottaa tieto siitä, että maailma on taas hitusen parempi paikka: oxfamin reilun kaupan kalenterista osa tuotosta palautuu takaisin eteläamerikkalaisille kaakao- ja sokeriviljelijöille.

5. osallistuin tänä vuonna työporukan kanssa joululottoon, joka on paikallinen juhlaperinne. madridin kaduilla voi nähdä ihmisiä jonottamassa lottolappuja myyville kojuille, ja se kaikista perinteisin lottokoju löytyy gran vialta. tai ainakin kojusta ostetut liput ovat usein voittaneet. loteria de navidad -päivää juhlitaan 22. joulukuuta aamukahdeksasta lähtien, jolloin lapset laulavat arvotut lottonumerot telkkarissa..

6. koska vietämme joulun suomessa, en susannan tavoin ole koristellut madridin kotiamme. muji-poro ja -kuusi tosin piti kaivaa kätköistä esille.

7. muistatteko vielä tämän pinkin unelman? se on kuulkaa täällä taas.. ja pahinta on, että siihen alkaa silmä tottua.

ja jouluteemalla jatketaan.. jokin aika sitten sain joulutervehdyksen naapurikaupungista, anskulta barcelonasta. kiitos ansku!

tervehdys tuli tuttujen ohjeiden kera: 1. tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa, 2. linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen, 3. nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa) joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa ja 4. jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.

tällä kerralla taidan tehdä kuitenkin niin, etten jatka kumpaakaan eteenpäin, vaan sen sijaan tarjoan näitä kaikille jouluihmisille ja -mielisille tästä vapaasti otettavaksi!

SUNNUNTAIKLASSIKKO #22

2009-12-13T12:54:00.000+01:00

hyvää sunnuntaipäivää madridista! pikkujouluboogiesta lähtien on tehnyt mieli kuunnella soulia, joten jatketaan samalla linjalla edelleen. tänään vuorossa oikea old school -klassikko, joka on todennäköisesti kuultu sunnuntaiklassikoissa aiemminkin. mutta kun biisi on vaan niin hyvä, niin haitanneeko tuo mitään..

kyseessä on tietysti bobby womackin tekemä nimibiisi vuonna 1972 ilmestyneeseen blaxploitation-elokuvaan across 110th street. nimibiisin lisäksi womack vastasi koko elokuvan soundtrackista. across 110th street -biisistä tuli hitti, joka nousi billboard top black (!?) singles -listalla sijalle #19 vuonna 1973. näin 2000-luvulla tuntuu käsittämättömältä, että "mustalle" musiikille on ollut olemassa oma listansa...

päivän muut klassikot löytyvät täältä. joudun itse viettämään päivän töissä erään tapahtuman järjestelyjen vuoksi, joten en ennätä kuunnella muiden kappaleita nyt päivällä, mutta palaan klassikkojen pariin illemmalla!

PATIKOINTIA LEHMIHAASSA

2009-12-08T18:19:00.002+01:00

ja kun nyt lähes vauhtiin pääsin, niin laitetaanpa toinen samanlainen kimara heti perään. kun vielä kohdekin on tuoreessa muistissa.

päätimme nimittäin työkavereiden kanssa lähteä sunnuntaina jälleen trekkaamaan, kun itsenäisyyspäivääkin tuli jo aiemmin viikolla juhlistettua suurlähettilään vastaanotolla. kohteeksi valikoitui madridista puolentoista tunnin bussimatkan päässä sijaitseva buitrago del lozoya, joka kuvissa näytti ihanan idylliseltä paikalta.

madridista buitrago del lozoyaan pääsee esim. 191-bussilla plaza de castillan terminaalista, ja meno-paluu maksoi n. 10 eur.

Näytä suurempi kartta

päivä oli mitä harmain, mutta näistäpä näkee, ettei madridissakaan ja keski-espanjassa aina aurinko paista, vaan täällä on ihan oikea talvi.

pikkiriikkinen buitrago del lozoya osoittautui viehättäväksi kyläksi, joka oli nopeasti läpi kierretty. ennen patikointia poikkesimme myös pieneen picasso-museoon, joka sattui olemaan sunnuntaina avoinna.

en tiedä, koska tai mihin vuodenaikaan kylän nettisivuilta löytyvä ja ylhäällä ensimmäisenä oleva kuva on otettu, sillä siinä näkyvä joki oli todellisuudessa kuivunut lähes olemattomiin..

patikointireittejä oli valittavana kolme: 800 metrin sekä kahden ja kuuden kilometrin reitit, joista valitsimme pisimmän. reitille ei löytynyt opasteita, joten jouduimme turvautumaan pariin otteeseen vastaan kävelleisiin paikallisiin. välillä taisikin usko olla hieman koetuksella, olemmeko menossa lainkaan oikeaan suuntaan.

koko päivän jatkunut hernerokkasumu näytti valtavan kauniilta, ja ympäröivät maisemat muistuttivat välillä enemmän englantilaisia nummia.

hetkellistä jännitystä saivat aikaan polulla yllättäen vastaan löntystäneet kantturat, joita epäilimme ensin toroiksi. osa seurueestamme ehti kivuta piikkilanka-aidan turvallisemmalle puolelle ennen kuin tajusimme patikkareitin kulkevan lehmiaitauksen läpi. pitkään siinä kuitenkin tuijottelimme toisiamme, kun kantturat eivät suostuneet liikkumaan minnekään, vaan tuijottivat hölmöjä kaupunkilaisturisteja, jotka eivät puolestaan sarvien pelossa rohjenneet liikahtaa paikoiltaan.

aika hyväntahtoisiksi ja vaarattomiksi otuksiksi ne lopulta osoittautuivat eivätkä näyttäneet vierastelevan meitäkään..

siinä vaiheessa meidän lehmien arastelumme katosi kuitenkin lopullisesti, kun näimme paikallisten jopa hölkkäävän lehmien keskellä - huom. punainen paita päällä.

KUVAMUISTELOJA

2009-12-08T15:40:00.000+01:00

madridissa on jälleen nautittu pitkästä viikonlopusta, sillä sunnuntaina juhlittiin perustuslakia ja tänäänkin vietetään pyhäpäivää.. ei tosin aavistustakaan, miksi. mutta mitäpä sillä, kaikki ylimääräiset vapaat otetaan kuitenkin kiitollisena vastaan.

näiden neljän vapaapäivän aikana kuvittelin postaavani päivät pitkät, mutta kuinka ollakaan blogistanian vitsaus, bloggaajan blokki näyttää jälleen iskeneen kyntensä allekirjoittaneeseen. runosuoni ei syki, ei sitten millään.

taidan turvautua tällä kertaa paremman puutteessa siis kuvakimaraan.. kyseessä on patikkareissumme parin kuukauden takaa, jolloin kuljimme parin tunnin junamatkan vuorille. nimimuistini on surkea, mutta kohde vuorilla taisi olla cerdedilla, jos oikein muistan.

patikkareissu alkoi pienestä kylästä, jossa sijaitsee myös laskettelukeskus. lokakuussa hiihtohisseille ei kylläkään ollut vielä käyttöä..

vain espanjassa.. voi törmätä metsässä vapaasti vaeltelevaan toroon..

roomalaisten rakennuttama tie, jonka omatoimisesti nimesimme via dolorosaksi, sillä sen verran tuskaista tuo kävely kivisellä polulla välillä oli

lähikuvaa kivenmurikoista.. ja matkan varrelle sattuneesta, roomalaisten myös rakennuttamasta sillasta

maisemat olivat kuitenkin kauniit, päivä lämmin ja seura hauskaa. koko päivän reippailu ulkoilmassa teki varmasti myös hyvää toimistonörttiyden muovaamalle takalistolleni - tai ainakin muistutti taas niidenkin lihasten olemassa olosta.

LIIKENNEHAASTEITA

2009-11-29T22:40:00.003+01:00

paevi kyseli aiemmin, kuinka ihmeessä kadun varrelle tiukkaan parkkeeratut kotterot saa pois parkista..

vastaus kysymykseen on edelleen mysteeri, mutta ajattelinpa esitellä teille toisen tuikitavallisen ja astetta haasteellisemman parkkeeraustilanteen:

eli kuinka saada auto pois motista?

kuvan kuski on selvästikin ajatellut, että yhdensuuntaisella sekä nelikaistaisella tiellä on kaistoja riittämiin ja yksi niistä voidaan ihan hyvin ottaa parkkeerauskäyttöön..

SUNNUNTAIKLASSIKKO #21

2009-11-29T13:22:00.005+01:00

havaitsin juuri, ettei soittamieni sunnuntaiklassikoiden joukosta löydy juuri suomalaisia artisteja, vaikka monia kovasti arvostankin ja kotimainen populaarimusiikki kuuluu kuuntelulistalleni itseoikeutetusti. niinpä tällainen puute on tietysti korjattava hetimiten.

tämän päivän klassikko ei löydy kylläkään omasta levyhyllystäni enkä aiemmin tiennyt edes sen olemassa olosta. ensimmäisen kerran kuulinkin kappaleen työpaikallani, ja sattuneesta syystä olen kuluneen kuukauden aikana kuunnellut tätä biisiä töissä sittemmin lähes päivittäin.. luuppina. todellisen klassikon lailla kappale kuitenkin kestää aktiivisoiton ja siitä on tullut uusi lempparini.

ensi alkuun emme työkaverini kanssa tienneet, kuka laulun laulaa, mutta pätevinä salapoliiseina selvitimme, että kyseessä on heleä-äänisen ankin laulama niin aikaisin, joka googlehauista päätellen on ollut ankin yksi suosituimmista biiseistä 1960-luvulla. kappaleen alkuperä on silti edelleen mysteeri. juutuubi väittää, että ankin 1967 levyttämä kappale ja tunnetuksi tekemä laulelma olisi alunperin ollut ruotsalainen kansansävelmä, jonka anna-lena löfgren on levyttänyt (?). siippa kuitenkin väittää, että niin kauas -kappale on versioitu myös espanjaksi.. mutta minähän en tätä usko ennen kuin kuulen, joten kuka tietäisi asiasta enemmän?

niin kauas -videon ehkä hieman imelät mutta kesäiset stillit sopivat puolestaan ensimmäiseen adventtisunnuntaihin erinomaisesti, nyt kun marraskuu on lähes jo selätetty ja päivätkin alkavat taas kohta pidetä...

lisää adventtisunnuntain musiikkia täällä!

PÄIVÄN TAIDEAARTEET

2009-11-27T16:26:00.005+01:00

kuten kaikki ovat jo varmasti oppineet, madridin kadunvarsia, porttikongeja jne. koristavat katutaiteilijoiden runsaslukuiset teokset, graffitit..

joskus hyvänä päivänä satunnainen kaduntallaaja saattaa kävelymatkallaan törmätä kuitenkin myös todellisiin taideinstallaatioihin..

huom. kiinnittäkää huomiota muuten myös näiden tilataideteosten sijoitteluun: puuston viereen asetettuna kiireisimmät jalankulkijat voivat ohittaa ne rauhassa, mutta toisaalta sunnuntaitallaajat voivat rauhassa pohtia (ilman pelkoa muiden jalkoihin jäämisestä) niiden äärellä yhteiskunnallisten teosten syvempiä merkityksiä... kuten ihmisen ja luonnon välistä suhdetta, rappiollista kulutuskulttuuria, maailmanlopun alkua jne...

SUNNUNTAIKLASSIKKO: PIKKUJOULUSWING

2009-11-22T17:39:00.001+01:00

lepiksen emännöimässä sunnuntaiklassikoissa vietetään tänään teemasunnuntaita, jonka aiheena on pikkujouluswing.. kyseenomainen teema ei olisi voinut osua parempaan hetkeen, sillä kuin sattumalta satuin saamaan kuluneella viikolla kutsun ensimmäisiin pikkujouluihini, jollaisiin en olekaan ottanut osaa sitten espanjaan muuttoni.

lepiksen päivän kysymys kuului: "mikä on se kappale, joka saa hylkäämään tuopin ja rynnistämään tanssilattilalle?". omassa tapauksessani vastausta ei tarvitse miettiä kauan, vaikka näitä tanssikipaleita löytyy monia. yksi artisti on silti ylitse muiden ja se on curtis, grooven kuningas.

kaikista mayfieldin kappaleista se the biisi on luonnollisesti move on up, jonka swingiä ei vain voi vastustaa. viime yönä pyörähtelin aivan eri kappaleiden tahtiin, sillä move on up ei sisältynyt paikallisen dj:n settiin, mutta nytpä tämän tahtiin on mukava muistella eilisiltaisia muuveja kotikaakelilattiallamme. tuubista biisiä oli hankala löytää eikä valitsemani videokaan ole kummoinen. mutta toisaalta, eihän tätä katsottavaksi ole tarkoitettukaan..

terv. nim. tavataan tanssilattialla!

lopuksi kiitos vielä kaikille edellisen postauksen ihanista kommenteista, jotka ovat ilahduttaneet mieltäni valtavasti ja kannustavat tarttumaan taas näppikseen! hyvää musiikkia voitte puolestaan kuunnella täällä.

KUKKUU!

2009-11-15T18:36:00.001+01:00

..käyköhän täällä enää ketään..? en ole viime aikoina ennättänyt käydä kommentteja lukemassa saati päivittelemässä blogia, joten en ihmettele, vaikka tänne ei enää kukaan eksyisi.

joidenkin tutkimusten mukaan paikalliset työskentelevät vuosittain lähes 2oo tuntia enemmän kuin muut eurooppalaiset toverinsa, ja kuluneen kuukauden aikana olen ottanut sen suhteen tuntumaa vähän liiaksikin. työkaverini kanssa paiskimme välillä jopa 14 tunnin päiviä, ja nyt kun projektimme välillinen huipentuma on ohi hetkellisesti, on työpäivän jälkeinen aika mennyt elpymiseen..

syy pitkään poissaolooni piilee siis järjettömissä työtunneissa. iltaisin kotiin palattuani en ole saanut rutistettua itsestäni enää rivin riviä blogin hyväksi vaikka tahtoa olisi riittänyt. työnkuva ja luonne on myös harmillisesti sellainen, etten päivän aikana ehdi hengata sosiaalisissa medioissa tai miettiä kirjoitusaiheita blogia varten, vaikka materiaalia sellaisille tarjoutuisi päivittäin..

viime postauskerran jälkeen on työn lisäksi elämääni mahtunut silti kaikenlaista muutakin:

olen mm. käynyt siipan ja työkavereiden kanssa vuorilla trekkaamassa via dolorosalla, eli roomalaisten rakennuttamalla kivireitillä, jonka tuloksena takamustani ja sääriäni kivisti montaa päivää..
olen varannut lennot mexicoon klm:n huipputarjouksen sokaisemana ensi vuoden maaliskuulle
kestinnyt ja opastanut vanhempiani sekä tätiäni, jotka vierailivat luonamme lokakuun puolivälissä
havahtunut jälleen kerran paikalliseen näpistelytodellisuuteen, kun tädiltäni anastettiin kukkaro
havainnut ymmärtäväni italialaisen kollegan puhetta yllättävän paljon siitä huolimatta, etten ole kieltä päivääkään opiskellut
aloittanut uuden espanjan kurssin, jolle en ole kuitenkaan ehtinyt alun jälkeen juuri osallistua jo mainittujen pitkäksi venyneiden työpäivien päätteeksi
aloittanut valokuvauskurssin; joskin kamera on saanut pölyttyä rauhassa hyllyllä edelleenkin jo mainittujen työkiireiden vuoksi
nauttinut harvoina vapaahetkinä harvinaisen lämpimistä syyspäivistä (-> toissaviikolla asteet kohosivat vielä 25 lämpöasteeseen)
saunonut suomalaisessa (!) edustussaunassa ja pulahtanut sen jälkeen n. 10 asteiseen uima-altaaseen - kas, avantouintia espanjalaisittain
olen vieraillut toistamiseen madridin kupeessa sijaitsevassa, keskiaikaisessa toledossa
manannut espanjalaisen byrokratian kankeutta, joka on saanut projektin myötä ihan uusia ulottuvuuksia..
kummeksunut muiden ulkosuomalaisten tapaa poskisuukotella myös muita suomalaisia, kun jäyhä suomalainen minussa ojentaa edelleen ensimmäisenä käden
majoittanut luonamme viikon ajan kaupungissa vierailleita muotoilijaystäviä
ihmetellyt carrefouriin ilmestyneiden joulukoristeiden edessä, mihin se syksy oikein katosi..
huojunut kings of conveniencen erlendin ja eirikin herkän kitaroinnin tahtiin eräänä myöhäisenä sunnuntai-iltana
saanut kuulla ihania vauvauutisia rakkaalta ystävältä
oppinut hurjasti uusia asioita..

varannut lennot suomeen jouluksi!!!

nyt näyttää siltä, että pahimmat kiireet ovat helpottaneet ja on mahdollista palata taas pikkuhiljaa arkeen myös blogin osalta.. kovin tiheää päivitystahtia en uskalla siitä huolimatta luvata, sillä en halua stressata itseäni asioilla, joiden lähtökohtaisesti pitäisi olla mukavia.

p.s. kuvan aasi ei liity postauksen sisältöön milläänlailla, ellei oteta lukuun allekirjoittaneen ajoittaista aasiutta sekä taipumusta etsiytyä vääriin paikkoihin väärinä aikoina...

PÄIVÄRETKI ARANJUEZIIN

2009-10-08T22:58:00.001+02:00

eilisessä postauksessa tulikin mainittua jo madridin lähellä sijaitseva aranjuezin kaupunki. teimme sinne päiväreissun useampi viikko sitten eräänä sunnuntaina, kun olimme päättäneet juhlistaa viikonlopulle osunutta syntymäpäivääni hieman eri tavoin kuin aiemmin. kaupunkia on kehuttu kauniiksi - sen kulttuurimaisema on unesco:n suojelema - minkä lisäksi tutustumme siipan kanssa mielellään uusiin kohteisiin, joten kaupunkiretki oli mukava tapa viettää päivä yhdessä ollen siten lahja meille molemmille.

syyskuisena sunnuntaipäivänä hyppäsimme solin uudelta asemalta cercanian kyytiin ja matkasimme lähijunalla noin kolme varttia aranjueziin. junia kulkee kaupunkien välillä useasti eikä matkakaan maksanut muistaakseni kuin reilut kymmenen euroa.

historialliseen pikkukaupunkiin saavuttuamme suunnistimme ensiksi filip II:n 1500-luvulla loma-asunnoksi rakennuttamaansa palacio real de aranjueziin. museoidussa palatsissa olisi ollut mahdollisuus osallistua opastuskierrokselle, mutta päätimme kiertää hulppeat salit omatoimisesti.

valtavan kokoisessa palatsissa olisi saanut helposti vierähtämään tunnin jos toisenkin, mutta me kuljimme salien läpi vauhdikkaasti, sillä emme halunneet tuhlata koko päivää sisätiloissa oleilemalla. oli mielenkiintoista nähdä hulppeasti ja runsaasti sisustetut huoneet, mutta jännimpänä pidin museovitriineihin asetettujen, kuninkaallisten vanhojen pukujen näkemistä. joskin mallinukkien päälle puetut, tönköt hääpuvut (mm. kuningatar sofian ja prinsessa letizian) häiden jäljiltä näyttivät hieman aavemaisilta. etenkin kun paikka sattui olemaan pimeä, heikosti valaistu, kellarimainen tila..

palatsin puutarhat ovat kuuluisat, joten kierroksen jälkeen kiertelimme luonnollisesti sen ympäristössä ja kaupunkia halkovan tajojoen varrella.

(joen yhteyteen on rakennettu keinotekoinen la ria -kanava saaripuutarhan erottamiseksi, mutta se ei aivan selvinnyt, miksi hanhilauma halusi patsastella tuossa kanavan varrella sijaitsevalla kaltevalla pinnalla..)

sunnuntaipäivänä monet kaupungin nähtävyyksistä olivat turisti-infon mukaan suljettuja, mutta saimme pisteestä mukaamme kartat, joihin oli merkitty kolme erilaista, historialliset rakennukset kiertävää reittiä. kaupungin keskusta on pieni, joten jalkaisin ehti hyvin nähdä päivän aikana kaikki karttaan merkityt kohteet.

suurin osa niistä sijaitsi lähellä palatsia olevassa vanhakaupungissa, joka oli viehättävä - vaikkakin erittäin hiljainen - ja jossa tankkasimme itsemme täyteen pintxoilla eräässä mainiossa baskitabernassa.

(vanhan keskustan ulkopuolella oli puolestaan nähtävissä rakennusmiljöön toinen puoli..)

keskustan ulkopuolella kohosi puolestaan mäennyppylä, jonne kipusimme katselemaan kaupunkimaisemaa ylhäältä käsin. jälkikäteen tosin arvelutti, oliko se ihan viisasta, sillä samalla näimme myös, että kukkuloiden toiselle puolelle, mäen juurelle olivat kodittomat ja narkkarit kaivaneet luolia, joissa sattui samaan aikaan nukkumaan ihmisiä.

parhaiten reissusta jäi mieleen 1700-luvulla rakennettu prinssin puutarha, jolla on muistaakseni pituutta jopa kaksi kilometriä. madrid ei ole puistoistaan huolimatta kovin vihreä kaupunki, joten puiston vehreys, joka toistuu muuten myös sen läpi virtaavan joen sävyssä, tuntui raikkaalta ja virkistävältä.

eikä sovi unohtaa tietenkään puiston kummallisuuksia, joista erikoisin taitaa olla yllä oleva sininen puu.. ja kaunein puolestaan pieni, kiinalainen huvimaja.

ja jokihan on tietysti ihan oma lukunsa. seikka, jota joen halkomassa kaupungissa lähes ikänsä asunut ihminen tietämättään aina kaipaa..

kaiken kaikkiaan ihana päivä ja kokemus, suosittelen ilolla muillekin, mikäli satutte joskus madridiin!

LAKANAKAPINA

2009-10-07T15:25:00.003+02:00

espanjalaiset osoittavat mielellään mieltä. vähän niinkuin naapurit pohjoisessa, vaikka tuskin kuitenkaan yhtä usein.

perinteisen kadulle marssimisen ohella paikalliset harrastuvat myös ns. hiljaisia kapinoita, eli lakanoita parvekkeilla. en tiedä, onko tapa yleinen muuallakin maailmassa, mutta täällä tuntuu lakanoita roikkuvan ikkunasta milloin mistäkin syystä. viime keväänä esimerkiksi monet yliopiston tiedekuntien portaikoista oli lakanoitettu ja tapetoitu bologna-protesteilla, mitä suomessa ei olisi voinut kuvitellakaan tapahtuvan. meillähän uudistus tapahtui jo pari vuotta sitten ilman, että kukaan nosti asiasta suurempaa älämölöä eikä banderollien ripustaminen epämääräisiksi ajoiksi yleisiin tiloihin olisi tullut kuuloonkaan.

yllä olevan kuvan otin kadulta, jonka asukkaat vastustavat kotikadullaan kasvavien puiden tulevaa kaatamista parkkipaikkojen lisäämiseksi.. aranjuezin kaupunginhallitus suunnittelee nimittäin kyseenomaisen kadun leventämistä, jotta autoille saadaan parkkitilaa ja minkä vuoksi puut ovat vaaravyöhykkeellä. asukkaat ovat näin ollen reagoineet syystäkin - pikkukaupungissa tuskin on todellista lisätarvetta paikoitukselle - joten toivottavasti mielenosoitus puree. vaikuttavaa oli ainakin nähdä niin monessa ikkunassa lepattavan sama sanoma..

NOMADA MARKETIN KUVASALDOA

2009-10-06T23:06:00.003+02:00

myöhään sunnuntai-iltapäivästä saimme vihdoin aikaiseksi lähteä katsastamaan viikonlopun design-markkinat atochalla vain parisen tuntia ennen sulkemisaikaa. paikalle päästyämme näytti siltä, että joudumme sullomaan itsemme ovesta sisään mahtuaksemme mukaan joukkoon..

ovensuussa pari tyttöä jakoi lähtijöille täyttämiään vaaleanpunaisia sydänilmapalloja, kun taas toisella puolen ovea seisoskeleva mahoun edustaja tyrkkäsi jokaiselle tulijalle käteen paperiflyerit, joita vastaan sisällä sai tiskiltä pullon olutta. käytännössä kukaan ei lopulta kuitenkaan lippulappuja kysellyt, vaan espanjattaret latasivat avaamiaan olutpulloja tiskille, josta kaikki halukkaat hakivat pullonsa - todennäköisesti useammin kuin sen sallitun yhden kerran.

ilmainen olut olisi todennäköisesti suomessa selittänyt yleisöryntäyksen, mutta luulen suurimman osan väestä tulleen markkinoille ennen kaikkea siksi, että paikalla sattui soittamaan juuri eräs bändi, jonka lopetettua iso osa yleisöstä valui takaisin kadulle. en tiedä, mikä ryhmä oli kyseessä, mutta ihmiset vaikuttivat tykkäävän kovastikin..

suunnittelijoiden, pikkumerkkien tai tuunailijoiden kojuja sijaitsi vieri vieressä kahdessa kerroksessa. jokainen oli koristellut oman myyntipöytänsä ja takana olevan seinän omilla tuotoksillaan. meille ja mukana oleville ystäville taisi tulla jopa pieni paniikki siitä, ehdimmekö kiertämään ja katsomaan kaikki pöydät..

myynnissä oli todella paljon yllä olevan kaltaisia koruja, pinssejä, rintaneuloja, pantoja tai hiuskoristeita.. kuten myös kierrätysmateriaaleista tehtyjä laukkuja tai lamppuja, t-paitoja mielikuvituksellisilla printeillä, mekkoja ja hameita erikoisilla leikkauksilla, käsinmaalattuja tossuja jne..

hintataso oli suhteellisen edullinen, sillä suurin osa markkinoilla myytävistä tuotteista edusti ns. käsityöperinnettä ja tuunailusta alkanutta tehtailua. monilla paikalla olleista ei ollut omaa liikettä tai edes tuotteitaan myynnissä muiden putiikeissa, vaan myyjän ojentama käyntikortti saattoikin sisältää blogin tai nettikaupan osoitteen.. toisin sanoen ns. legitimoituneen designin ja nimeä saaneiden merkkien etsijöille markkinat olisivat olleet pettymys, sillä kyse oli todellakin vaihtoehtoisesta ja päällisin puolin aika nuorelle kohdeyleisölle suunnatusta tapahtumasta..

mikä ei kuitenkaan meidän kohdalla tarkoita sitä, ettemmekö olisi innostuneet tarjonnasta. päinvastoin, aluksi vasten tahtoisesti mukaan lähtenyt siippa päätyi hankkimaan itselleen kaksi t-paitaa. toisen niistä ostimme vieläpä arkkitehtipariskunnalta, jotka olivat nimenneet oman tuotemerkkinsä tumma talveksi sen jälkeen, kun vaimoke oli viettänyt erasmus-vuoden suomessa.

tumma talvi ei ollut myöskään ainoa viittaus suomeen, vaan myöhemmin törmäsimme myös hi-hirvi-nimiseen teepparimerkkiin, jonka nimen alkuperää udeltuani saimme kuulla erään t-paitojen suunnittelijoista olevan yllätys, yllätys finlandes..

edit: onmadridista selvisi jälkikäteen, että marketilla soittanut bändi olikin cingaro drom..

LAUANTAIAAMUN BRUNSSI

2009-10-04T23:30:00.002+02:00

olemme pitkin vuotta suunnitelleet pippaloiden järjestämistä ystäville, mutta koskaan ei ole sattunut oikein sopivaa hetkeä sellaisille.

kun sitten luonamme vieraillut siipan serkku toi mukanaan mexicosta maissitortilloita, ehdotti mies ystäviemme kutsumista aamupalalle lauantaiksi. idea kuulosti minusta erinomaiselta, joten M lähetti kaikille seuraavan sähköpostikutusun:

"hola
el sabado 3 de octubre le voy a cocinar a juanita unos huevos rancheros a la mexicana, así que estan invitados a desayunar en nuestra casa.

menú x persona

zumo y café
tortillas de maiz
2 huevos fritos
2 tipos de salsa (verde y roja)
aguacate
queso

favor de confirmar su asistencia

saludos

M"

viestissä M kertoi kokkaavansa lauantaiaamuna ranchero-munakkaita meksikolaiseen tapaan ja menun sisältävän kaikille mehua & kahvia, maissitortilloita, 2 paistettua kananmunaa, 2 eri salsaa, avokadoa sekä juustoa. näiden lisäksi lisäsimme listaan lopulta vielä viinirypäleet maustamattoman jogurtin kanssa keventämään muuten kovin raskasta aamupalaa..

vasta kutsun lähettämisen jälkeen evakkoreissun realiteetit palautuivat jälleen mieleen: eihän meillä ole istuimia kahdeksalle henkilölle, saati sitten lautasia ja kahvikuppeja.. niinpä pari ystävistä joutuivat tuomaan istuimet sekä lautaset mukanaan ja mies puolestaan kävi lauantaiaamuna ostamassa yllä olevan kuvan viehkeät kahvimukit naapurin kiinakaupasta.

jonakin muuna hetkenä olisin ehkä kieltäytynyt vaaleanvihreistä, sinisistä ja valkoisista kuppipareista, mutta hätä ei lue eleganssia. ja sointuivathan nuo lopulta aika hyvin yhteen jo omistamiemme kukuxumusu-lasiemme kanssa..

itse aamiainen osoittautui ystävien joukossa menestykseksi.. maissitortillat täytteineen maistuivat kaikille, ja osa ilmoitti tulevansa aamupalalle myös seuraavana viikonloppuna. täyttävän aamiaisen huipensi vielä ystävien mukanaan tuoma suklaakakku, joka hupeni suihin iltapäivän kuluessa.

kylläistä oloa sulatellessa keskustelua ja puheensorinaa riitti, vaikka osa vieraistamme ei ollut ehtinyt nukkua juuri lainkaan pitkäksi venähtäneen perjantai-illan vuoksi. jossakin vaiheessa ystävät ylipuhuivat miehen ennustamaan käsistä sekä tulkitsemaan luonteenpiirteitä allekirjoitusten perusteella, mikä tuottikin siinä määrin hupia, että lopulta vieraat viihtyivät brunssillamme ja saman pöydän äärellä iltakuuteen asti. design-torille jäi lauantaina siis menemättä, mutta siirsimme menon sunnuntaille. eikä väliin jäänyt lounaskaan haitannut, sillä olo oli vielä illallakin täysi aamupalasta..

SUNNUNTAIKLASSIKKONA KATKERANSULOINEN SINFONIA

2009-10-04T14:11:00.001+02:00

1990-luvun loppupuolella the verven ja richard ashcroftin tulkitsema bitter sweet sinfony onnistui tavoittamaan jotakin silloisten parikymppisten ja plus-ikäisten mielenmaisemasta. kuluneiden reilun kymmenen vuoden jälkeen silloista suurhittiä voinee kuvailla jo klassikoksi.

siitä huolimatta levylautaselle päätyy verven sijaan meksikolaisen instituto mexicano del sonidon tulkinta samaisesta kappaleesta. kappale on kuultu blogissani aiemmin toisessa yhteydessä, mutta biisin soittaminen tuntuu kuitenkin jälleen ajankohtaiselta. edellissoitosta on kulunut aikaa ja toisekseen, reilu viikko sitten satuin näkemään tämän yhden miehen orkesterin madridissa keikalla, jossa äänten räjähdykseksikin kuvailtu yhtye sai yleisön tanssimaan villisti casa de american kellaritiloissa.

kuva

elektromusiikkia soittava ims yhdistelee musiikissaan meksikolaisia folk-elementtejä ja tässä kyseenomaisessa sinfonia agridulcessakin "juopunut" camilo laulaa mariachien säestämänä. ja mikäli muistan oikein, teki camilo coverin alunperin ims:n joulusinkuksi..

ja tässä tietysti vielä alkuperäinen kappale:

muut sunnuntaiklassikot täällä!

DESIGN-TORI

2009-10-03T01:07:00.001+02:00

helsingissä ja tampereella päättyivät juuri vähän aikaa sitten paikalliset design-tapahtumat, joille allekirjoittaneella ei ollut maantieteellisestä sijainnista johtuen minkäänlaista asiaa. onneksi menetys on kuitenkin korjattavissa nyt viikonloppuna espanjalaisten oman feria de diseño independienten vallatessa pienen osan kaupunkitilaa.

nomada market -nimistä tapahtumaa on järjestetty täällä vuodesta 2005 lähtien ja sen tarkoituksena on nostaa esiin erityisesti uusia lahjakkuuksia. tänä päivänä messutapahtuma on yksi tärkeimmistä madridissa tapahtuvista, vaihtoehtoisista design-messuista, joilla esittäytyy toistasataa espanjalaista ja ulkomaalaista suunnittelijaa. nomada marketin omilla sivuilla kerrotaan, että tapahtumasta on muodostunut pelkkien messujen sijaan lämmin ja hauska tila, jossa voi nauttia performansseista, musiikista, tuunaustyöpajoista sekä ennen kaikkea hyvästä seurasta.. unohtamatta tietenkään myös diseñoa!

design-katselmus alkoi virallisesti jo tänään, mutta messuilla ehtii vierailla vielä huomenna ja sunnuntainakin, joten jos jotakuta madridissa asustavaa suomalaista kiinnostaa muotoilun tuoreimmat virtaukset, niin kannattaa etsiytyä osoitteeseen atocha 24.. (jonka tarkemmat aukioloajat & tiedot löytyvät tapahtuman omilta sivuilta.)

nos vemos en el mercado!

MUSEOSUOSITUKSIA

2009-09-27T18:48:00.000+02:00

prado-museossa päättyi pari viikkoa sitten tunnetun espanjalaistaiteilijan joaquin sorollan valtavan suosion saanut näyttely. jossain vaiheessa pääsyliput taidettiin jopa myydä loppuun..

itse en tullut kyseenomaisessa näyttelyssä käyneeksi, mutta sen sijaan olen nähnyt sorollan teoksia taiteilijan kotimuseossa, joka on ehdottomasti yksi suosikeistani madridin runsaan museotarjonnan joukossa.

valenciasta alunperin kotoisin oleva sorolla (1863-1923) maalasi sekä muotokuvia että maisemia ja tuli tunnetuksi erityisesti taitavasta valon käytöstään, jonka tuovat parhaiten mielestäni esiin sorollan lukuisat, espanjalaisrantoja kuvaavat tuokiomaalaukset.

walk on the beach, 1909

valtavan kokoiset rantamaisemat sekä muotokuvat espanjalaisista kyläläisistä löytyvät ympäri vuoden sorollan museoksi muutetusta ateljeekodista.

kuva

upeiden maalausten lisäksi suosittelen museossa poikkeamista myös sen kauniin puutarhan vuoksi, jonka sorolla on itse aikoinaan kaupunkiasuntoonsa suunnitellut ja jolle pikaisesti räpsäisemäni kuva ei tee lainkaan oikeutta. museo sijaitsee vilkkaasti liikennöidyn general martinez camposin varrella, mutta se seikka on helppo unohtaa korkeiden muurien suojissa piilottelevassa, pienessä keitaassa.

puutarhan lisäksi pidän myös valtavasti itse museorakennuksesta. monet talon huoneista, ateljee mukaan lukien, on säilytetty entisellään ja ainoastaan rakennuksen yläkerta on muutettu varsinaiseksi galleriatilaksi. maalausten lisäksi esillä on paljon myös keramiikkaa sekä veistoksia.

kuva

lopuksi mainittakoon vielä, että museon sisäänpääsymaksut ovat varsin maltilliset: opiskelijoille tmv. 1,50 eur ja muille 3 eur, minkä lisäksi museoon on aina sunnuntaisin vapaa pääsy..

SUNNUNTAIKLASSIKKO DE NUEVO

2009-09-27T16:04:00.000+02:00

ulkona paistaa aurinko ja lämpöasteitakin on sellaiset mukavat +27, mutta flunssaisena joudun notkumaan sisätiloissa.. niinpä minulla on pitkän tauon jälkeen aikaa osallistua myös sunnuntaiklassikoihin, joita onkin ollut jo ikävä.

flunssaraakkina olen huvittanut itseäni tuubissa katselemalla videoita kultaiselta 80-luvulta. sieltä on peräisin myös valitsemani klassikko, brittiläisen reggae-muusikon eddie grantin megahitti electric avenue. vuonna 1983 killer on the rampage -levyllä julkaistu sinkku tavoitti wikipedian mukaan kakkossijan sekä usa:n että uk:n sinkkulistoilla, minkä jälkeen sitä ovat myös monet muut artistit coveroineet.

mysteeriksi jää kuitenkin, miten tämä kuulostikaan 80-luvulla niin hyvältä..?

lisää musiikkia löytyy tuttuun tapaan täältä.

VIIKONLOPUN FIILIKSET

2009-09-26T18:37:00.001+02:00

käyvät ilmi kuvasta..

sängyssä makaamisen syynä ei ole kuitenkaan klubi-illan jälkeinen väsymys, vaan flunssa ja kuume, jotka kaatoivat allekirjoittaneen perjantai-iltana töiden jälkeen sänkyyn. ja samalla tiellä ollaan. paitsi, että kyllästyin jo sängyssä makaamiseen ja siirryin vaihteeksi työhuoneelle nörtteilemään. siippa puolestaan kuljettaa parhaillaan serkkua kaupungilla nähtävyyksiä esitellen, mutta sitä ennen oli välttämätöntä ottaa yllä oleva kuva, koska nuutunut bloggaajanne oli kuulemma "niin huvittava näky"..

p.s. en ymmärrä, mitä makuuhuoneellemme on tapahtunut kuvassa.. tuo askeettinen bunkkeri ei luonnollisestikaan vastaa lainkaan elegantisti sisustettua ja yleensä hyvää makua huokuvaa pyhättöämme..

DILEMMA

2009-09-23T23:58:00.001+02:00

kun sosiaalisessa elämässäni tapahtuisi kerrankin jotain tavanomaista kiinnostavampaa, niin minkä ihmeen takia sen kaiken täytyy tapahtua aina yhtä aikaa..?

huominen on tästä mainio esimerkki. saamme ensinnäkin vieraaksemme M:n serkun mexicosta neljän päivän ajaksi. sen lisäksi työpäivän jälkeen olisi tiedossa jäähyväisillallinen erään työntekijän siirtyessä ensi viikolla muille maille.. ja lopuksi: supermainio meksikolainen, yhden miehen orkesteri instituto mexicano del sonido, josta olen aiemminkin kirjoittanut, esiintyy illalla casa de americassa!!!

en kestä.. koska mahdollisesti tarjoutuisi seuraavan kerran tilaisuus nähdä tuo, suuresti fanittamani explosion de sonidos? väittäisin, että todennäköisyys on yksi tuhannesta..

hmm... onnistuisinkohan jotenkin jakaantumaan kolmeen vai olisiko sittenkin helpompaa houkutella serkku ja työkaverit keikalle?

RUUSUN NIMEEN

2009-09-21T23:31:00.001+02:00

edellisestä kampaamokäynnistä oli ehtinyt kulua jo aikaa ja miehen nyrhimät etuhiuksenikin kasvaneet sen verran, että oli aika taas istahtaa jorgen tuolille saksittavaksi. mielessäni ei ollut etukäteen mitään tiettyä mallia, mutta kotiin palattuani sain mieheltä kuulla hiusteni esikuvan olevan harvinaisen selvä ja löytyvän myös tuubista..

ja kuinka ollakaan, alla olevalla videolla hiusmallini vilahtaakin ensimmäisen kerran jo 0.18-0.19 välisenä aikana. sivuprofiilia voi puolestaan ihailla 0.34 ja 0.44 vaiheilla..

selvennettäköön nyt lopuksi kuitenkin, että siipan mielestä uusi, graafinen munkkitukkani on oikein söpö. ja minäkin kävelin kotiin askel keventyneenä ja mieli kirkastuneena.. täydellisyydestä puuttuu enää vain kaapu.

PUHUTTELEVIA MAINOKSIA

2009-09-21T22:12:00.000+02:00

harvemmin tulee kiinnitettyä erityishuomiota katuvarsimainontaan, mutta madridin kaupungin mainoskampanja on vain niin hyvä ja asian ytimeen osuva, että pakko jakaa tämä kanssanne.

lyhyesti kerrottuna kyseenomaisessa mainoskuvassa kuvataan työhaastattelutilannetta, jossa haastattelija kommentoi työnhakijalle haastattelun lopuksi: "ansioluettelonne on todella erinomainen, mutta vielä yksi kysymys, ettehän suinkaan aio hankkiutua raskaaksi?" työnhakijan jäädessä hölmistyneenä katsomaan kysyjää..

tietyn iän ylittäneille naisillehan samainen kysymys ei valitettavasti ole lainkaan niin harvinainen kuin sen pitäisi, minkä vuoksi mainoksessa muistutetaan samasta asiasta toteamalla, miten vastaavanlaisen, miehelle absurdin tilanteen, tulisi olla sitä samaa myös naiselle..

mainoskuva tekstin kanssa on varsin puhutteleva, mutta eniten taisin hätkähtää sitä, että satuin törmäämään mainokseen juuri täällä ns. machomaassa enkä esimerkiksi suomessa, jossa keskustelu työnhakijoiden välisestä tasa-arvoisuudesta on jatkunut pitkään. hätkähtäminen taitaa kertoa aikalailla omista ennakko-oletuksistani, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ja positiivisesti yllätettynä luulen, että sama mainoskampanja tekisi terää myös suomessa..

ainakin, jos audi-kiesiä tai johanna korhosta on uskomista.

KIERRÄTYSTÄ ESPANJALAISITTAIN

2009-09-19T13:40:00.006+02:00

kuva

mies lähti ulos lyhennyttämään housujen lahkeita naapurin räätäliin, mutta painelikin takaisin sisälle viiden minuutin kuluttua kantaen sylissään.. mikroaaltouunia.

dyykkaamistani aiemmin kauhistellut mies oli kuulemma nähnyt mikron oven suussa kadulla ja jokin oli naksahtunut. joten nyt meillä on mikro. joka ihme kyllä jopa toimii.

p.s. palopuheeni kierrätyksen erinomaisuudesta ovat nähtävästi sittenkin jääneet itämään, vaikka tähän asti olen kuvitellut puhuvani kuuroille korville.

p.p.s. madridissa (ja muuallakin) ihmiset jättävät käyttämättömät rojunsa, usein lähes uudetkin tavarat, kadulle muiden talteen korjattavaksi..

edit: äsh, ilo oli näköjään ennenaikaista, sillä eihän se mikro sittenkään toimi. surisee kyllä niin kuin pitääkin, mutta ei lämmitä..

MISSÄ KULJIMME VIIMEKSI..

2009-09-16T21:42:00.000+02:00

sf-kuvien sarja lähenee loppuaan, mutta vielä olisi pari teemajaksoa jäljellä. pääosassa tällä kertaa eräs (suhteellisesti) suurehko, pohjoinen kaupunki, jota myös itämeren helmeksi kutsutaan. tunnistaako kukaan..?

sanalliset vihjeet ovat tietysti kovin hankalat, joten tässä vielä muutama ikoninen kuvavinkki tuon ensimmäisen lisäksi..

(ensimmäiset treffit..)

(¿pero que pasa??)

(ex-kotikatua ylhäällä ja alhaalla)

(ja täällä jos on..)

(saattaa tarvita tätä)

selvisikö arvoitus?

VOIMALAULULLA PÄIVÄ KÄYNTIIN

2009-09-13T10:58:00.000+02:00

olosuhteiden pakosta en ehdi tänäkään sunnuntaina osallistumaan sunnuntaiklassikoihin, sillä mies vie minut päiväreissulle 48 kilometrin päässä madridista sijaitsevaan aranjuezin kaupunkiin enkä näin ollen ehdi valitettavasti kuuntelemaan klassikkoja tuoreeltaan.

ihan ilman musiikkia ette kuitenkaan jää, sillä kerran vuodessa koittaa päivä (kuten tänään), jolloin on hyvä muistuttaa itseään tietyistä asioista..

ja mikä sopisikaan siihen tarkoitukseen paremmin kuin hurmaavan sidsel endresenin ja nerokkaan bugge wesseltoftin try, joka toimii aivan erinomaisena voimalauluna.. ainakin minulle.

hyvää sunnuntaipäivän jatkoa kaikille!

TERASSIKIERROKSELLA

2009-09-12T17:28:00.004+02:00

kello viide tee - syanidilla, kiitos -blogin elegialla on tapana käydä kuvailemassa autiotaloja, ja kun vastaani sattui aito, espanjalainen autiobaari, päätin myös elegian innoittamana kutsua teidät vierailulle..

joten ¡bienvenidos la terraza colorsiin!

colors on siitä miellyttävä terassi, että menu on helposti silmäiltävissä jo sisään tullessa ja listalta löytyvät monet klassikot, tortillasta alkaen..

ja palan painikkeeksi sopii tietysti klassikkojuoma..

tilausta odotellessa voi vaikka seurata oman tortillansa valmistumista baarin avokeittiössä..

cokista tai vahvempia juodessa kannattaa kuitenkin pitää mielessä, ettei vessaan ole asiaa ilman kolikkoa.

myös istuinpaikkoja on mistä valita. jos kuitenkin alla olevat tuolit ovat liian kovat kankuille..

suosittelen astumaan tänne peremmälle, tunnelmallisen lehväkatoksen alle, jossa ilta kuluu taatusti rattoisasti.

¡gracias por su visita!

VIELÄ ON KESÄÄ JÄLJELLÄ

2009-09-09T22:43:00.003+02:00

sisäinen kelloni väittää vahvasti, että nyt on syksy, joten aamulla puin pitkästä aikaa päälle farkut. virhevirhevirhe.. olo oli koko päivän yhtä mukava kuin elmukelmuun kietaistulla makkaralla. iltapäivästä taisinkin jättää jo vanan jälkeeni talsiessani kadulla ja hyvä, etten hupentunut olemattomiin kaiken elimistössäni olevan nesteen karatessa taivaan tuuliin. olenkin varma, että jossain vaiheessa iltapäivää koettiin takuuvarmasti jokin piikki madridin ilmankosteudessa.

täällä ei siis todellakaan ole vielä syksy, puhumattakaan syksyn merkeistä. juuri äsken klo 22 maissa lähicarrefourissa piipahtaessani bussipysäkin mittari näytti 28 astetta. saatte hieman käsitystä kuumuudesta, kun kuvittelette menevänne metron sijasta saunaan ja huom. toppavaatteet päällä. sitä kuumaa ilmaa, joka metrotunnelissa tulee vastaan, voisi leikata veitsellä. ensi viikolla lämpöasteissa luvataan sentään hienoista laskua, mutta vielä kesä jatkuu.

siksipä olisikin ollut aivan mielettömän ihanaa pulahtaa tänne:

tai vaikkapa tuonne:

mutta sen sijaan huljuttelin tulikuumia varpaita suihkussa..

HARPPAUKSIA ETEEN JA TAAKSE

2009-09-08T20:58:00.000+02:00

tänään tuli tehtyä taas uusia aluevaltauksia espanjan kielen sanavarastorintamalla.

mutta ennen valtauksia palataanpa hetki ajassa taaksepäin..

vaihdamme lähimmän työkaverin kanssa sattuneista syistä toimistoa lähes päivittäin. tällä hetkellä kuljemme vain kahden toimiston väliä, mutta lokakuun alussa on odotettavissa siirtymä kolmanteen toimistoon, jossa meidän siis piti alkuperäisen suunnitelman mukaan aloittaa jo kuun alussa.

joka tapauksessa toisessa käyttämässämme toimistotilassa toimii netti vain yhdessä tietokoneessa, vaikka meitä käyttäjiä on kaksi. niinpä jo viime viikolla tiedustelimme erinäisistä kohteista mahdollisuutta saada netti käyttöön myös toisella koneella, mutta ajatus tyrmättiin lähes saman tien. tilanteeseen kyllästyneinä päätimme ottaa tänään kuitenkin härkää sarvista uudelleen, ja kävin henkilökohtaisesti esittämässä ylläpitäjille lähes takuuvarmasti toimivaa "neitoa hädässä".

esitys auttoikin ja asiat tuntuivat etenevän, kun ystävällinen señor tarjoutui avustamaan lähes kädestä pitäen. kunnes sitten koitti tilanne: "pirautapa teknikolle". tässä vaiheessa olisin osannut jo suomessakin odottaa puhelimeen vastaavan henkilön puhuvan klingonia, joten keskustelun tulokset olivat lähes arvattavissa. pitkän, monikurkkuäänteisen murahtelun jälkeen teknikko manaili jotenkin tunnistettavasti toisessa päässä "joder, eihän tästä tuu mitään".. kunnes sitten lopulta saimme vihdoin ja viimein ip-osoitteen vaihdettua ja lupauksen siitä, että kohta "joku" soittaa meille takaisin..

päivän loppusaldo: kukaan ei koskaan soittanut ja netti ei toimi vieläkään. mutta tiedänpä nyt, kuinka sanotaan reititin ja aliverkon maski espanjaksi. miten olen tähän asti niitä ilman pärjännytkään?

VARRELLA VIRRAN

2009-09-04T22:46:00.000+02:00

äitini on aina ollut kiinnostunut historiasta ja siihen liittyvistä tarinoista. niinpä hänellä onkin yksi historiallinen suosikkikohde ylitse muiden, mitä tulee kesällä suomessa kierrettäviin nähtävyyksiin. äitini vierailee kohteessa vähintään kerran kesässä ja joinain vuosina jopa useampia kertoja. riippuen siitä, kuinka monta kertaa kesässä hän onnistuu houkuttelemaan jonkun perheenjäsenen tai sukulaisparan mukaansa, koska ei yksin kehtaa enää mennä. johan hänet jo oppaatkin tunnistavat.

kyseessä oleva magneetti on museona toimiva mustion linna, jonka opastuskierroksille äiti on osallistunut niin monta kertaa, että muistaa kaikki tarinatkin ulkoa. perhepiirissämme meitä naurattaa sisäinen vitsimme siitä, kenet äiti saa kunakin kesänä raahattua mukanaan linnaan. tähän mennessä tekosyyn virkaa vierailulle ovat saaneet toimittaa niin tätini, aikoinaan erittäin nuori pikkusiskoni kuin nuoret ja viattomat serkkutytötkin.

tänä kesänä oli siipan ja minun vuoro.

***

paikalla sijaitsi ennen muinoin rautamalmia tuottanut rautaruukki, josta muistuttaa puistoon jätetty kivilohkare

vierailu kannatti. muita kävijöitä ei sattunut samaan aikaan kierrokselle, joten saimme kolmen hengen poppoollemme yksityisen, englanninkielisen opastuksen. opas, äitin tuttuja tietysti, väritti tarinoita hauskoilla anekdooteilla ja kierrätti meitä tunnin ajan linnansaleissa, minkä jälkeen käyskentelimme vielä linnan valtavassa englantilaistyylisessä puutarhassa. ennen sitä opas kuitenkin antoi äidille vielä pienen muiston kiitokseksi taas uusien kävijöiden tuomisesta museoon.

puiston ja mustionjoen silmiä hivelevät näkymät olisivat riittäneet melkein yksistään vierailun syyksi, mutta pakko myöntää, olihan se ihan hienoa nähdä 1700-luvulla rakennetun herraskartanon salit vihdoin omin silmin, kun äiti niitä oli niin useasti hehkuttanut..

MADRID-TRIVIAA

2009-09-03T21:53:00.001+02:00

tänään tuntui töissä vihdoin siltä, että asiat jollain tavalla etenevät. vaikka sitten etanavauhdilla, mutta kuitenkin. ylitöiksikin meni, mikä ennakoi aika paljon seuraavan kahden kuukauden työmäärää..

joka tapauksessa yllä oleva kuva ei liity työpäivääni mitenkään, vaan päätin tarinoida suomi-muistelon välissä hieman madridistakin. kuva on räpsäisty ennen matkaamme malasañassa, joka edustaa katutaiteen luvattua barriota.

kieltomerkki pissaajille sijaitsi eräässä porttikongissa, jotka houkuttelevat myös täällä ohikulkijoita keventämään rakkoaan. ennen madridiin tuloa luulin vain suomalaisten harjoittavan estotonta virtsailua, mutta "tuoksuista" ja kokemuksista päätellen ilmiö on tuttu täälläkin.

olen itse asiassa kerran todistanut tilannetta, jossa ns. valkokaulus-mies on keskellä kirkasta päivää hypännyt lähes vauhdissa ohi ajavasta autosta ulos vain keventääkseen oloaan kadun laidalla tönöttävien roskisten välissä juuri, kun olen itse ollut tyhjentämässä roskistamme paperinkeräyslaatikkoon.. oli siinä silloin miettimistä, mihin silmät suuntaisi. miestä ei ylimääräinen silmäpari tietysti haitannut lainkaan, vaan tyynesti astui takaisin autoon hommansa toimitettuaan.

eikä kyseenomainen mies ole muuten todellakaan ainoa lajissaan, vaan on näitä tullut nähtyä muitakin. ihmetyttää vain, miksi matka on välillä niin pitkä? baareja, tabernoja, kahviloita ja ravintoloita kun löytyy kuitenkin joka kulmasta tusinoittain..

SF-FIILISTELYÄ

2009-09-02T21:52:00.001+02:00

jos edellisessä postauksessa aiheen keskiöön nousi kotimainen eksotiikka, niin tässä postauksessa fiilistellään ehkä sitten enemmän niitä perusasioita, joita saattaa tulla joskus ikävä.. ja joita vähän haikeana muistelen.

kuten suomalaiseen kesään kuuluvaa jätskiä..

tai kirppareita,

joilta voi tarvittaessa hankkia itselleen vaikka ruorin, miksei jopa kaksi..

tai sitten levysoittimen matkalaukussa, eli ns. esi-ghettoblasterin.

muska-murua on ikävä kokoa ajan, joten kissan kuvaaminen lomalla oli sanomattoman tärkeää.

vaikka ensi alkuun surettikin nähdä kissa ilman kamuaan, ja siihen oli loman aikana vaikea tottua. 8-vuotiaalle muska-kissalle oli ilmestynyt myös harmaita hapsia mustan turkin joukkoon, mutta muuten muska oli onneksi oma laiska itsensä.

veden merkitystä ei rutikuivasta madridista katsoen voi myöskään tarpeeksi korostaa.. se on vain niin ihanaa!!

kuten myös mökkisaunan piipusta nousevan savun tuoksu.

ja marjanpoimintahan on oikeastaan eräänlainen vastine meditaatiolle. pää tyhjenee molemmissa kummasti turhista ajatuksista.

tai vaihtoehtoisesti myös alla olevia maisemia tiiraillessa..

justiinsa, se siitä maltillisuudesta. pahoittelut lopuksi mokkulan omistajille; zen-postauksen idea hieman kärsii, jos kuvien lataaminen saa päinvastoin hermot kiristymään..

SF-SURREALISMIA

2009-09-01T20:58:00.000+02:00

suomi-lomalla tuli luonnollisesti otettua paljon kuvia ja ajattelin ladata osan niistä tännekin. vanhempien luona huomasin kuitenkin, että ainakin mokkulan kanssa sivu latautuu järjettömän hitaasti, joten yritän olla kuvapostauksien kanssa tästä lähtien vähän maltillisempi.

***

reilun seitsemän kuukauden poissaolon jälkeen oli hauska huomata, että löytyy sitä arjen surrealismia kotikonnuiltakin eikä vain vierailta mailta..

vai mitä sanotte esim. traktorin munista..?

tai oviaukosta.. ööh ei-minnekään?

tai tästä ihastuttavasta ruokailutilasta?

tai villieläimistä..?

ja myös oikeista sellaisista? mutta ei lapista, vaan kuninkaantien varrelta bongattuna..

TAKAISIN ORAVANPYÖRÄÄN

2009-09-01T19:46:00.000+02:00

sunnuntaiklassikko jäi sunnuntaina suunnittelusta huolimatta soittamatta, sillä ystävämme sattui järjestämään asunnossaan muuttomyynnin tulevan asunnonvaihtonsa vuoksi. klassikoiden kuuntelun sijaan hiplailin ystävän vinyylejä, söin superherkullista tortillaa ja puntaroin, mihinkä ystävän runsaan valokuvakokoelman teoksista minulla olisi oikeasti jopa varaa.

sunnuntairutiinit keskeyttäneen ystävämyynnin lisäksi myös arkirutiinit ovat menneet uusiksi. sain nimittäin jo jokin aika sitten oman alani hommia eräästä projektista ja kaksi kuukautta kestänyt ellunkanailu päättyi virallisesti tänään, vaikka tapasimmekin uusien työkavereiden kesken epävirallisesti jo eilen.

syksy tulee olemaan varmasti työntäyteinen, sillä projektin aikataulu on tiukka, eikä tahmea alku (kukaan ei tunnu tietävän, mitä muut muualla tekevät) juuri auta, mutta positiivista on se, että toimenkuva on todella kiinnostava ja että kaikki tähän asti tapaamani ihmiset ovat olleet hurjan mukavia. ja vaikka suurimmaksi osaksi työskentelen lähinnä espanjalaisten kanssa, niin mahtuu joukkoon ainakin yksi toinenkin suomalainen itseni lisäksi..

MUU MAA MANSIKKA, OMA MAA MUSTIKKA

2009-08-29T14:10:00.002+02:00

hiphei, täällä sitä taas ollaan kuumassa madridissa! ilmastonvaihdos oli aikamoinen, sillä eilen aamulla helsinki-vantaan lentokentälle ajellessa sää oli sumuinen ja syksyinen, kun taas iltapäivällä madridiin saapuessa ilma tuntui seisovan ja lähifarmacian mittari näytti 38 astetta. olin varma, että asuntommekin muistuttaisi enemmän pätsiä, mutta yllättäen suljetut ikkunaluukut olivatkin pitäneet kämpän suhteellisen viileänä. ainoastaan viime jouluna hankkimamme joulutähti oli vihdoinkin tuupertunut kuumuuteen, mutta se nyt olikin oikeastaan jo ihan toivottavaa.

itse lomareissu meni huikean nopeasti! reilun kahden viikon aikana saunoimme, uimme, soutelimme veneellä, nautimme polkupyörällä ajelemisesta, poimimme monta kiloa mustikoita, näimme rakkaita ystäviä ja perhettä, paijasimme kissoja, maakuntamatkailimme, söimme ruisleipää, kävimme elokuvissa, kolusimme kirppareita, vierailimme kartanossa, söimme jäätelöä, tyhjensimme lähes kokonaisen mezcal-pullon, nukuimme pitkään ja valvoimme myöhään aamuyöhön asti. ihana, ihana loma!

minkäänlaista kulttuurishokkia en näin lyhyellä visiitillä ehtinyt kokemaan. eniten ihmetytti lähinnä se, että postissa asiakaspalvelija yritti tarjota seiska-lehden tilausta ja apteekissa tarjottiin kanta-asiakkuutta moneen otteeseen. madridissa kanta-asiakaskorttia kysytään lähinnä carrefourissa, joten enpä noita plop, plop -korttejakaan enää muistanut.

ensi näkemältä helsinki näytti värittömältä ja kanssakansalaiset puolestaan mielettömän vaaleilta, vaaleammilta mitä muistinkaan, sekä vakavilta. jopa lapset ja nuoret. vierailemissamme kaupungeissa oudoksutti myös se, että kaduilla näkyi runsaasti autoja mutta vähän jalankulkijoita. muuten ihmetyksen aiheena olivat samat kuin aina ennenkin: hiljaisuus, rauhallisuus, kiireettömyys ja väljyys.. suomalainen luonto oli kuitenkin edukseen kaikessa vehreydessään ja vihreydessään. emme meinanneet saada tarpeeksi maaseutumaisemien elokuisesta värikylläisyydestä sekä syksyisen raikkaasta ilmasta! sf-kuvia kertyikin koko liuta muistikortille, joten suomi-fiilistelyä kuvien muodossa seurannee tuota pikaa..

viimeisenä päivänä ja lähdön hetkellä mieli oli haikea niin kuin aina, mutta toisaalta oli myös mukava palata. ja ehti lämpimiä kesäöitä ja terasseja jo vähän tulla itse asiassa ikäväkin. arkeen paluu on myös siitä hauskaa, että taas on aikaa blogaamisellekin. ennen matkaa kuvittelin ehtiväni postailemaan, mutta koneelle pääsy ja sillä vietetty aika oli niin kortilla, etten ehtinyt lukemaan edes kaikkia lemppariblogejanikaan. readerissä odottaa siis tällä hetkellä toistasataa postausta, joten kiva päästä lukemaan kaikkien kuulumisia!

OI KOTIMAA..

2009-08-13T17:05:00.001+02:00

lyhyehkö ilmoitusluonteinen postaus: laskeuduimme eilen illalla myöhään helsinki-vantaan lentokentälle erinomaisesti sujuneiden lentojen jälkeen. tosin matkalaukut jäivät pariisiin. hurraa air france!

onneksi noin viitisen minuuttia sitten sain puhelinsoiton, että puolen tunnin päästä voimme odotella laukkuja kotiovelle, joten kovin pitkään eivät laukut ehtineet olla liesussa. tuliaismakkarat voivat tässä vaiheessa kylläkin varmaan loistavasti..

nyt sitten nautimme viileydestä (ihanaa!!) ja ihmettelemme hiljaisuutta. voi olla, etten paljoa postaile tulevina, kahtena viikkona, mutta ihan kokonaan en ehkä malta olla offline, saa nähdä.

voikaa hyvin ja virtuaalivilkutuksia kaikille täältä villistä pohjolasta!

LUONTOPOLULLA

2009-08-12T09:11:00.001+02:00

maanantaina vietimme koko päivän ns. trekkaamalla la pedrizassa, joka on osa madridin lähellä sijaitsevaa sierra de guadarraman vuorijonoa. kokemus oli ehkä yksi parhaimmista tähän asti, mutta sanojen sijaan annan tällä kertaa still-kuva-dokumentin kertoa matkanteostamme..

jo heti alkumetreiltä saimme hämmästellä graniittimuodostelmia, suuria kiviä ja lohkareita, jotka ovat alueelle tyypillisiä..

seurasimme madridinkin läpi virtaavan manzanares-joen vartta kohti sen alkulähteitä..

ei pusikkoa ilman terassia. yllä olevan kuvan terassi ei tosin ollut avoinna eikä ollut ollut sitä ehkä pitkään aikaan, mutta löysimme kyllä muitakin terasseja..

mäntymetsässä tuoksui samalta kuin suomessakin kesäisin..

ja maisematkin olivat kuin suoraan gallen-kallelan maalauksista, ainakin vaivaismännyn osalta..

puusto levittäytyi kummallisesti vain oikeanpuoleisen vuoren rinteille, kun taas vasemman puoleinen oli täysin paljas.

vesi on virrannut manzanares-joessa aiemmin paljon ylempänä, mutta nyt virtauksen muotoilemat kivet näkyivät paljaana.. joen varrella olevin kylttien mukaan uiminen joessa on kiellettyä, mutta se ei vaikuttanut häiritsevän pulikoijia, joita joessa riitti runsaasti.

vesi oli kylmää ja kirkasta.. jota pitihän sitten myös vähän testata, kuumana ja aurinkoisena päivänä..

poikkesimme polulta myös vähän sivummalle ja kipusimme rinnettä ylös katselemaan maisemia. kovin korkealle emme rohjenneet, sillä trekkaus-kenkämme eli tennarimme olivat pohjistaan kovin liukkaat ja hiekkainen rinne luisuva

matkan varrelta bongattua floraa

paluumatkalla sää synkistyi ja taivas muuttui kovin dramaattiseksi..

tossut olivat reissusta tomuiset

ja matkalaiset puhki.. siinä vaiheessa, kun lopulta palauduimme takaisin alkupisteeseen, eli manzanares el real -kylään.

joten tyydyimme ihailemaan kylän 1400-luvulla rakennettua linnakettakin vain bussipysäkin penkeiltä käsin..

***

parhaiten la pedrizaan pääsee ottamalla bussin (724) plaza de castillan bussiasemalta manzanares el real -kylään, josta on helppo pääsy useille luontopoluille. turisti-infon ollessa kiinni, kuten meidän tapauksessa, kannattaa kysyä neuvoa paikallisilta.. bussimatka kestää noin 45 minuuttia suuntaansa ja edestakainen matka maksoi n. 6,40 eur.

ERILAINEN SUNNUNTAI

2009-08-11T13:46:00.001+02:00

historia on aina kiinnostanut minua monella tavoin, ja eräs paikoista, joissa ajankulun voi käsinkosketeltavasti tuntea, on hautausmaa. voi kuulostaa oudolta, mutta vierailen mielelläni vanhoilla hautausmailla tutkaillen nimiä ja vuosilukuja ja kuvitellen, millaista ihmisten elämä on ollut. kaiken lisäksi vanhat hautakivet ovat tavattoman kauniita.

helsingissä asuin lähellä hietaniemen hautausmaata, ja kesäisin se oli ehdottomasti lempipaikkojani pääkaupungissa. niinpä sunnuntaina, osittain ehkä sunnuntaiklassikon innoittamana, sain siipan houkuteltuani kanssani la elipassa sijaitsevalle cementerio de la almudenaan, joka on madridin suurin hautausmaa ja samalla myös yksi euroopan suurimmista. vuosien 1884-1973 välillä se oli madridin päähautausmaa, ja alueelle on haudattu arviolta viisi miljoonaa ihmistä - enemmän kuin kaupungissa on asukkaita!

hautausmaan pääsisäänkäynti on rakennettu 1800-luvun loppupuolella, ja sen tyylissä on mm. arabialaisvaikutteita.

hautausmaan kappeli on rakennettu samaan tyyliin kuin pääporttikin. (linkistä löytyy kokokuva rakennuksesta)

120 hehtaarin kokoinen alue on valtava, joten näimme siitä vain murto-osan. la negropolisin pohjakaava on basilikamainen ja noudattaa kreikkalaisen ristin muotoa (joka on tuttu myös punaisesta rististä).

yleisilmeeltään hautausmaa oli yllättäen aika tasaisen harmaa; kultauksia ja muita krumeluureja ei esimerkiksi näkynyt juurikaan missään. veistoksia sen sijaan enemmänkin. monilla haudoilla oli runsaasti kukkia, ja erityisesti tekokukkia. hautakivissä saattoi puolestaan olla alla olevan kuvan tapaisia pieniä, ikkunallisia syvennyksiä pyhimyksiä varten.

pyhimysten lisäksi hautakiviin saatetaan laittaa myös kuva tai kuvia haudassa lepäävistä ihmisistä. (harkitsin pitkään, laitanko alla olevaa kuvaa blogiini lainkaan, sillä en haluaisi sillä ketään loukata, joten korostan nyt vielä, ettei tarkoituksenani ole tehdä pilaa..)

hautausmaakäynnin lisäksi vierailimme sunnuntaina myös museo de sorollassa, mutta siitä postaan enemmän jonakin toisena kertana, sillä kyseessä on yksi lempimuseoistani madridissa. nyt vuorossa kuitenkin pakkaus, pyykkäys, siivous ja tuliaisten hankkiminen..

¡hasta la proxima!

SUNNUNTAIKLASSIKKO #15

2009-08-08T23:27:00.000+02:00

lähestyvän suomi-lomamme vuoksi ajattelin virittäytyä alustavasti tunnelmaan soittamalla vaihteeksi jotakin kotimaista. ja mikäs sopisikaan paremmin kuin reipas rokki..?

valitsemani bändi kappaleineen ei ehkä ajallisesti ole vielä saavuttanut ikivihreän klassikon asemaa, mutta omaan henkilöhistoriaani se liittyy tiiviisti. kuuntelin nimittäin 1990-luvun alkupuolella paljon jussi sydänmäen ja kumppaneiden hearthill-bändiä.

helsingin kontulassa 1985 perustettua ja vuonna 1993 kuopattua bändiä on sittemmin kuvattu mm. soundi-lehdessä 80-luvun lopun ja 90-luvun alun yhdeksi tärkeimmistä suomalaisista rock-orkestereista. itse muistan pitäneeni bändistä siksi, ettei se kuulostanut yhtään suomalaiselta. karismaattisella tyylillään hearthill erosi täydellisesti sen ajan muista rytmiryhmistä. olen myös aina pitänyt yhtyeen nokkamiehen ja sävellyksistä vastanneen j. sydänmäen taipuisasta äänestä.. (ja jos ulkomusiikillinen huomautus sallitaan, niin kitaraa soittava samuli laiho oli tietysti mielettömän söpö..)

onnistuin näkemään hearthillin muutamaan otteeseen keikalla ennen laihon ja sydänmäen siirtymistä soolouralle. livemeno ja -liikehdintä oli niin villiä, että herroilta laiho ja sydänmäki vaikutti puuttuvan kokonaan selkäranka. jotain tuosta hurjasta menosta toistuu myös juutuubista löytyneellä graveyard party blues -kappaleen videolla. kappale on peräisin samannimiseltä albumilta vuodelta 1990, ja se on varmasti parhaimpia esimerkkejä yhtyeen svengaavasta rockabillystä.

lisää klassikoita täällä!

HOLIDAY INN

2009-08-08T13:01:00.001+02:00

kuka arvaa päivän sanan? yllä ja alla pari vinkkiä..

p.s. ja ei, se ei ole hotelli...

KUN MIES SIIVOAA

2009-08-07T13:50:00.000+02:00

nyt kun kaikki tietävät, että jätän kulkiessani jälkeeni omenanrontteja, tuntuu vain oikealta ja kohtuulliselta kertoa, etten minä ole perheyksikön ainoa sottapytty. yllä oleva on todiste miehen siivousprojektista tai pikemminkin sen tuloksesta. tarkoitus oli siis hävittää työpöydällä lainehtivat lippulappuset, mutta miehelle tämä merkitsikin vain paperisilpun siirtämistä lattialle..

totuuden nimissä täytyy kuitenkin kertoa, että kyllä ne sentään muutaman tunnin päästä katosivat. tosin epäilen vahvasti, että katoamistemppua vauhditti kameran kaivaminen esiin.

p.s. blogi saattaa myöhemmin mennä hetkellisesti salasanalliseksi kaavailemani sivu-uudistuksen ajaksi, joten älkää ihmetelkö, jos blogiin ei yhtäkkiä pääsekään.

LYHYESTÄ VIRSI PITKÄ

2009-08-06T15:30:00.001+02:00

siitä lähtien, kun luin tuomas nevanlinnan kirjoittaman kolumnin aiheesta koti-ikävä, olen suunnitellut kirjoittavani samasta aiheesta. olemmehan kolumnin perusteella asustelleet tuomaksen kanssa yhtä kauan ulkomailla - oletuksena siis, että hän edelleen elelee chicagossa.

ongelmana on vain se, ettei koti-ikävä ole oikeastaan tehnyt tuloaan, kuten nevanlinna kolumnissa kirjoittaa, joten huomaan, ettei minulla ole aiheesta juurikaan sanottavaa. luontevampaa onkin ehkä kirjoittaa, millaiset ovat tuntemukset nyt, kun muutaman viikon päästä tulee kuluneeksi vuosi madridiin saapumisesta.. (pieni varoituksen sana alkuun, odotettavissa maratonipostaus...)

katseen kääntäminen kuluneeseen vuoteen sopii siinäkin mielessä, että blogini täytti toissapäivänä vuoden palauttaen mieleeni elävästi vuoden takaiset tunnelmat. aloitin kirjoittamisen kuukautta ennen lähtöä ja blogaaminen oli jotain todella uutta ja jännittävää. blogimaailmaan ja kanssablogaajiin tutustumisen ohella järjestelin muuttoa ja mietin, olenko hullu jättäessäni kaiken taakseni. onneksi olin rohkea. ja tiesin tietysti jo etukäteen, että eniten muutoksessa pelotti kaiken tutun ja turvallisen jättäminen.

madridiin on ollut kuitenkin helppo sopeutua. osaksi ehkä siksi, että kaupungin väestöstä 17 prosenttia on ulkomaalaisia (vastaava luku on helsingissä 5,2 prosenttia). madrileñosit ovatkin ylpeitä kaupunkinsa kansainvälisyydestä. itse pidän monikulttuurisuuteen tottumisessa autuaallisena sitä, ettei kukaan tuijota kadulla siipan ja minun kävellessä yhdessä, kun taas suomessa - ja jopa helsingissä - ihmiset suoraan sanottuna töllöttävät meitä kiusallisen avoimesti. samasta ilmiöstä kirjoitti hauskasti muuten myös london calling -blogin susanna äskettäin.

täällä ei kukaan myöskään pyri baareissa tai terasseilla innokkaasti juttusille eksoottisen ulkomaanolion kanssa ja huom. humalassa vain todistaakseen, kuinka suvaitsevainen on tai päteäkseen sujuvalla enklantillaan (sic!). ja vaikka nimenomaan haluttomuus puhua englantia häiritsikin alussa espanjalaissa, olen sittemmin tajunnut, että juuri siinä piilee se syy, miksi en ole tuntenut oloani täällä missään vaiheessa ulkopuoliseksi, vaan kotoisaksi. ihmiset, joiden pysäyttämäksi tulen kadulla tai kaupassa, olettavat automaattisesti, että hallitsen espanjan, ja saavat aina aikaan saman yhteisöllisyyden tunteen - olen kuin yksi muista.

sanotaan, että ulkomaille tai miksei uuteen paikkaankin muuttaessa seuraa kolme vaihetta: kuherruskuukausi, shokkivaihe ja sopeutuminen, ja koska tarkoituksenamme on palata suomeen, voimme odotella vielä neljättä vaihetta, paluushokkia. kuluneen vuoden aikana olen odotellut merkkejä näistä vaiheista, mutta vaikuttaa siltä, että olen hypännyt kahden ensimmäisen yli, vaikka ensimmäiset kuukaudet tuntuivatkin ikuisuuksiin jatkuvalta lomamatkalta - ¿sabeis? moniin asioihin olen kuitenkin suhtautunut kriittisesti alusta asti ja alussa ehkä vielä voimakkaammin kuin nykyään. poikkeuksena kylläkin härkätaistelut, joita en halua enkä tule ikinä ymmärtämään.

viime keväänä saatoin hetkittäin verrata esim. yliopistokiemuroita selvittäessäni, miten vaivattomasti samat asiat hoituisivat suomessa. tai kun ensimmäisen kerran jouduin asioimaan apteekissa ja pojankloppi myi tietämättömyyttään väärän lääkkeen. shokkivaihe kuulostaa turhan voimakkaalta termiltä, mutta ehkä mainittuina hetkinä kulttuuriset erot väsyttivät lievästi. usein myös tuntuu, että itseni ilmaiseminen vaillinaisella espanjan kielelläni on muuttanut ajatteluanikin yksinkertaisemmaksi, vaikka keskustelukumppani ei näyttäisi pitävänkään minua tollona. mutta se saa välillä ikävöimään normaalia jutustelua suomessa asuvien ystävien kanssa.

ulkosuomalaisuudesta seuranneet muutokset näkyvätkin eniten kielessä. blogia kirjoitellessa huomaan olevani aikaisempaa epävarmempi kieliopin suhteen ja joudun ylettömästi tarkistelemaan, millainen jonkin sanan kirjoitusasu on. viimeksi piti katsoa, kuinka tuikitavallinen appelsiini kirjoitetaan. puhumattakaan _yhdys_sanoista_..

rapautuneen kielitaidon lisäksi myös suomen kielen sanavarastoni on supistunut. vaikka ei se ennenkään suhteellisesti kovin laaja ollut. kieli on yllättäen siis se, mitä nevanlinnan pohdiskelemassa suomalaisuudessa eniten kaipaan. jopa siinä määrin, että suomipop raikaa satunnaisesti läppärissä. sen sijaan pystyn näköjään hyvin elämään ilman ruisleipää, saunaa ja salmiakkia..

eroa entiseen huomaan myös suhtautumisessani suomeen. kun alle parikymppisenä olin ensi kertaa poissa suomesta aupair-aikoina, tunsin ensimmäisen kerran ylpeyttä kotimaasta sillä seurauksella, että oikeastaan kaikki näytti olevan kotona suomessa paremmin. vuosien kuluessa tuo ajatusvääristymä luonnollisesti korjaantui ja on lottovoitto syntyä suomeen -fraasi tuli kyseenalaistettua.

harvemmin vertailen suomea ja espanjaa keskenään, mutta täällä ollessani olen alkanut nähdä suomen entistä kriittisemmässä valossa. ei ehkä pitäisikään lukea niin tarkkaan hesarin keskustelufoorumia, joka sai aikaan huonon tuulen jo suomessa asuessani ja muuttaa suomi-kuvani negatiiviseksi, sillä nettikeskustelut mustavalkoistavat todellisuutta samaan tapaan kuin rikosuutiset saavat ihmiset kuvittelemaan todellisuuden vaarallisemmaksi kuin se onkaan. onneksi suomesta käsin blogaavat, mahtavat ihmiset muistuttavat vastaavasti suomen hyvistä puolista..

tunnustan kuitenkin viihtyneeni madridissa niin hyvin, etten tällä hetkellä haluaisi palata kotimaahan. vajaan viikon kuluttua matkaamme sinne lomailemaan. toivottavasti reissu auttaisi palauttamaan mieleen, miksi sieltä oli alunperin vaikea lähteä. espanjan suhteen tiedän jo, mitä jään tulevaisuudessa kaipaamaan...

KIELEN ARKEOLOGIAA

2009-08-04T14:21:00.001+02:00

koulubiologian perusteella olen päätellyt, että neljäsosa perimästäni on hämäläistä, ja aika usein tämä neljännes näyttää olevan ratkaiseva.

monille onkin varmasti itsestäänselvää, mitä tuttu adios merkitsee, mutta itse tajusin vasta nyt edellistä otsikkoa katsellessani, että sanahan muodostuukin kahdesta osasta - a dios (to god) - jolloin merkitystä vastannee heipan sijaan parhaiten kenties suomalainen lausahdus "herran haltuun"..

pikainen googletus valaisi asiaa puolestaan seuraavasti:

"adios --. literally translated, the word is the contraction of "a" (to) and "dios" (god), from the old spanish phrase "a dios vais" ("you're going to god", meaning to the kingdom of heaven), which appears in the novel don quixote. it is roughly equivalent to the english phrase "godspeed" or "go with god" ("vaya con dios"). "adios" is also used as a greeting when passing someone on the street, in the same way we would say, "hasta luego"." (wikipedia)

on tämä alkeiskielitieteily vaan mielenkiintoista..

¡ADIOS MUOVIPUSSEILLE!

2009-08-03T17:11:00.001+02:00

perjantaina näkemämme tango-konsertti oli loistava. konserttilava oli sijoitettu puistoon niin, että soittajien taustalla näkyi koko ajan kauniisti valaistu kuninkaanlinna. pimenevässä yössä tangon sävelet upposivat minuun niin, että sain pidätellä ajoittain kyyneliä. liikutuksen taustalla saattoivat vaikuttaa väsymys ja hormonit, mutta enpä muista vähään aikaan kokeneeni jotakin konserttia yhtä voimakkaasti.

muuten ei viikonlopun ohjelmamme sujunut oikein suunnitelmien mukaisesti. lauantaina myöhästyimme casa de american elokuvaesityksestä kahdella tunnilla, koska olin katsonut esitysajan väärin. sunnuntaina jäi puolestaan näkemättä kaksi näyttelyä, koska toinen niistä oli siestan vuoksi suljettuna (emme jaksaneet jäädä odottelemaan avautumista) ja toisen näyttelytilan sulkeutumisaika meni ohi sillä aikaa, kun lampsimme katuja pitkin näiden kahden näyttelyn välillä. no, tulipa ainakin tehtyä todella pitkä kävelylenkki.

viikonlopun yllätyksen, johon postauksen otsikkokin viittaa, koimme lauantaina lähicarrefourissa, jossa kaupankassa lykkäsi ostosten jälkeen käteen kuitin lisäksi esitteen. itse esite ei ollut niinkään ihmeellinen, vaan sen sivuilla kerrottu uutinen uudesta, ympäristöystävällisestä linjauksesta: muoviviholaiset kuuluvat hamaan menneisyyteen ja tästä lähtien tilalle tarjotaan korkeintaan biohajoavia pusseja tai esim. kestävämpiä ja uudelleen käytettäviä kangaskasseja, koska "con menos bolsas de plastico todos podremos respirar mas tranquilos..". toisin sanoen, carrefour ei tästä lähtien jaa enää lainkaan ns. tavallisia muovipusseja.

ihmeitä tapahtuu sittenkin..

HAIKU DF

2009-08-03T12:24:00.003+02:00

muistatteko vielä haiku-miehen, joka oli vieraanamme?

siipan urbaaneja haikuja kotikaupungistaan mexico d.f.:sta kirjoitteleva ystävä esiintyi täällä, albaceten kaupungissa järjestetyssä haiku-konferenssissa heinäkuun puolivälissä. alustuksiaan varten hän oli tehnyt kaksi upeaa videota, jotka löytyvät nyt myös tuubista. ystävällisesti hän antoi myös luvan esitellä ne teille täällä.

ensimmäinen on ns. johdantovideo, joka on koostettu d.f.:sta otetuista valokuvista..

loppupuheenvuorossa esitetyssä, toisessa videossa on puolestaan israelin omia sekä muiden kirjoittamia haikuja. runot ovat espanjaksi, mutta video kannattaa katsoa myös hienon kuvituksen vuoksi.

lopuksi vielä espanjaa taitaville ja urbaanista runoudesta kiinnostuneille linkki israelin mercado de pulgas -blogiin, jossa hän kirjoittaa d.f.:sta haikujen muodossa. profiilista löytyy myös kolme muuta blogia, joissa voi katsella israelin ottamia valokuvia ja lukea hänen ajatuksiaan mm. taiteesta ja arkkitehtuurista.

SUNNUNTAIKLASSIKKO: MURHASTA TULI TOTTA

2009-08-02T20:24:00.001+02:00

liityn sunnuntaitiskijukkien seuraan vasta tässä vaiheessa iltaa, sillä olemme viettäneet päivän ulkosalla ja nauttineet hiljaisista kaduista. suurella osalla espanjalaisista alkoivat kesälomat, ja kadunvarret sekä plazat ovat ainakin meidän nurkilla selvästikin hiljentyneet.

lomiin liittyen harkitsin ensin jotakin aiheeseen sopivaa, mutta mieleen muistui vain madonnan holiday. sitä en kuitenkaan viitsisi soittaa, vaikka maddie olisikin nyt suomessa ajankohtainen. sen vuoksi levylautaselle päätyy lopulta ilman sen kummempaa syytä kaksi ranskalaista lempihuokailijaani, serge gainsbourg sekä ihkaihana brigitte bardot, jotka tuskin laajempia esittelyjä kaipaavat. tunnetuimman huokailu-kappaleen sijaan soitan kuitenkin bonnie and clyden, jonka klassikkoutta voitaneen perustella ainakin sanoituksen klassikkotarinalla..

p.s. saman biisin voi kuunnella myös englanniksi tekstitettynä.

nyt siirryn kuuntelemaan muita päivän klassikkoja - kuunnelkaa tekin!

ENSIMMÄINEN TANGO MADRIDISSA

2009-07-31T19:27:00.002+02:00

madridin veranos de la villa 09 -nimellä kulkeva tapahtumakesä on mahtava: teatteria, konsertteja ja tanssiesityksiä riittää melkeinpä päivittäin, sekä maksullisia että ilmaisia. välillä on jopa vaikea pysyä perillä, mitä kaikkea kivaa kaupungissa tapahtuu.

tänään kymmeneltä illalla olemme kuitenkin menossa kuninkaanlinnan vieressä sijaitsevaan jardines de sabatini -puistoon kuuntelemaan argentiinalaista instrumentaalitangoa, ariel hernandez cuarteton tango work in progressia.

en tunne argentiinalaista tangoa kovin hyvin, mutta esitteen mukaan cuarteto on instrumentaalisen nykytangon ajankohtaisimpia esiintyjiä. soittajat ovat suurimmaksi osaksi argentiinalaisia, mutta ilmeisesti joukossa on joku espanjalainenkin. esitys puistossa kestää reilun tunnin ja pääsymaksut ovat 6 eur henkilöltä. huippua!

tässä vielä lopuksi pätkä cuarteton tango work in progress -esitystä - onneksi tuubiin voi aina luottaa..

¡buen fin de semana a tod@s!

LA MODA: NICE THINGS PALOMA S.

2009-07-30T14:59:00.002+02:00

uusien vaatteiden ostaminen on jäänyt espanjassa asuessani yleisesti ottaen vähälle, sillä tuntuu, että erityisesti täällä (yletön) shoppaaminen nähdään normaalina ajanvietteenä ja kestävä kulutus vaikuttaa useimmille vieraalta käsitteeltä. vastareaktiona olen kiertänyt kaupat lähinnä kaukaa ja edelliset hankintonikin tein mm. ebayssa ja paikallisella uffilla, eli humanassa. kauppa tosin sekin.

tämän intron jälkeen ja postauksen sisäisen ristiriidan tiedostaen ajattelin kuitenkin nostaa esiin espanjalaisen paloma s.:n suunnittelemat ja nice things -merkin alla myytävät vaatteet, joita olen jo jonkin aikaa ihaillut. leikkimielisissä vaatteissa on ripaus vintage-henkisyyttä, ja vaikka ne ovatkin kokonaisuuksina ehkä aavistuksen verran liian värikkäitä ja tyttömäisiä omaan tyyliini nähden, niin yksittäisinä vaatteina tai asusteina ne miellyttävät silmääni kovasti. myös viehättävän nice things -putiikin sisustus on jo niin kaunis katsella, että usein pelkkä vierailu liikkeessä tuottaa riittävästi mielihyvää..

jostain syystä olen ollut erityisen viehättynyt yllä olevan kuvan goldfish-mallistosta, joten kesäalennusten saatua kukkaronnyörit höltymään ostin itselleni (näissä hellekeleissä) tuikitarpeellisen, hihattoman topin, jota en tietysti kuvaa varten ehtinyt silittämään..

ja ei-niin-tarpeellisen ns. shopping bagin..

jälkikäteen voisin kyseenalaistaa ostosten järkevyyden sillä, että topin kaula-aukon korukivet edellyttävät aina käsinpesua (huoh) ja vahakankainen kassi hiostaa armottomasti käsivartta kassia olalla kannettaessa ja kättä sen päällä lepuutettaessa, mutta voi, miten näistä silti tykkään..

loppuun vielä kiinnostuneille tiedoksi, että nice things -liikkeitä löytyy madridista kolme, mutta merkkiä myydään myös esim. cold alaskan liikkeissä fuencarralilla ja salamancassa. merkin tarkemmat osoitteet madridissa, muualla espanjassa sekä ranskassa/kreikassa/portugalissa/sveitsissä/andorrassa sijaitsevista liikkeistä löydät täältä. vaatteiden hintahaitari vastaa arviolta zaran kalliimpien vaatteiden hintaluokkaa.

kuvitus: nice things paloma s.

RROSE IS A RROSE IS A RROSE

2009-07-30T12:12:00.001+02:00

kuiskaus tuulessa -blogin susanne ilahdutti minua tällä ruusuisella tunnustuksella. lämpimien kiitosten lisäksi haluaisin ojentaa saman tunnustuksen takaisin susannelle, joka on ensimmäisiä blogiystäviäni, joihin olen tutustunut täällä blogistaniassa. susannalle tunnustus taitaa olla jo kolmas perättäinen, mutta eikös se niin ole, että kolmas kerta toden sanoo..

susannen lisäksi tunnustus kuuluu teille kaikille, joiden blogeja seuraan ja jotka käytte täällä kommentoimassa. tällä kertaa haluaisin kuitenkin lähettää tunnustuksen eteenpäin erityisesti ratonille maailman ääriin, yaelianille appelsiinipuun alle sekä kaarinalle kotiin suomeen, joiden blogeja yhdistää aina yhtä lämminhenkinen ja mukavan kiireetön tunnelma..

olkaapa hyvät!

KOHTAUKSIA ELÄVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ

2009-07-28T15:08:00.003+02:00

mies tuntee minut näköjään vähän liiankin hyvin tietääkseen, että aamuisin avaan ensimmäiseksi läppärin ennen kuin laitan kahviveden kuumenemaan. herättyäni nimittäin tänään aamulla, löysin työpöydältäni alla olevan näköisen lappusen..

joka oli mikäpäs muukaan kuin miehen piirtämä aarrekartta ohjeineen.

huvittuneena seurasin M:n merkitsemää reittiä ja löysin ulko-oven edestä servetin (oik. ylh.) tekstillä: "keep going! you are almost there".

jatkoin kulkua ruokapöydän ohittaen aina sohvapöydän luokse. pöydän takaa lattialta löytyi miehen kätkemä pinkki paperirasti (vas. alh.), jonka alla näytti olevan jotain. jännitykseni oli tihentynyt tässä vaiheessa jo huippuunsa ja arvuuttelin miehen yllätystä.. mikä mahtaa piilotella rastin alla?

no, ei ainakaan salaa toivomani herkku..

vaan kuivunut omenanrontti, jonka olin edellisiltana syötyäni ilmeisesti unohtanut pöydälle. tehtävän suorittaminen ei suinkaan päättynyt rastiin, vaan nuolien mukaisesti - ja tässä vaiheessa jo oma-aloitteisesti - siirryin rontti kädessä keittiöön, jossa bioroskis odotteli sopivasti kansi auki jätettynä.

***

jaa-a.. miehellä näyttää olevan aivan liikaa ylimääräistä aikaa aamuisin..

TIRKISTELYÄ

2009-07-27T15:06:00.003+02:00

espanjalaiset julkimot ovat jääneet minulle etäisiksi, vaikka paikallistelkkua täällä jonkin verran seuraankin. suomessa nähtyjen espanjalaiselokuvien ja los serranojen näyttelijät ovat tietysti asia erikseen. mutta olen minä sentään kerran tietämättäni bongannut espanjalaisjulkkiksen, kun satuin seisoskelemaan kakkutiskin edessä erään saippuasarjislaisen vieressä. en olisi itse kyseenomaista herraa tunnistanut enkä vieläkään tiedä, missä sarjassa hän näytteli, mutta kanssani olleet kaksi ystävätärtä saivat hysteerisen naurukohtauksen ja myöhemmin selvisi miksi.

ensimmäinen viihdeuutisista mieleen painunut julkkis on jo yli kahdeksankymppinen la XVIII duquesa de alba, eli - nimet unohtelevan painajainen - maria del rosario cayetana alfonsa victoria eugenia francisca fitz-james stuart y de silva, jota tuttavallisemmin kutsutaan myös la duquesaksi. pitkän nimilitanian lisäksi rouvalla on kunnia omistaa guinnessin ennätysten kirjan mukaan eniten titteleitä kuin kukaan muu aatelinen maailmassa - jopa enemmän kuin englannin kuningatar - sillä rouva on mm. 5 x herttuatar, 18 x markiisitar, 20 x kreivitär jne.

enää en muista, minkä vuoksi vaiherikkaan elämän elänyt alban herttuatar päätyi uutisotsikoihin viime syksynä, mutta rouvan ulkomuoto on niin hätkähdyttävä, että kasvot syöpyivät mieleeni. joku rouvan historian paremmin tunteva voinee ehkä valaista, kuuluvatko kiitokset plastiikkakirurgin veitselle..?

herttuatar vuonna 1956 (kuva)

..ja nykyään (kuva)

syypää taas siihen, miksi muistin herttuattaren olemassa olon, oli viime viikkoinen käyntini conde duquen kulttuurikeskuksessa. massiivisen rakennuskompleksin takana sijaitsee nimittäin yksi la duquesan asumuksista palacio de liria, jota ympäröi suuri puutarha. madridin keskustassahan sijaitsee monia entisiä palatseja, joista suurin osa palvelee muuta kuin asumistarkoitusta, mutta liria on edelleen osittain asuttu..

liria kuvassa alhaalla vasemmalla ja sen oikealla puolella puolestaan conde duquen kulttuurikeskus (kuva)

kuva

erikoisen emännän sijaan palatsissa voi tutustua valtavaan taidekokoelmaan, jota suku on kartuttanut lähes 500 vuoden ajan, mm. avioliittojen kautta. en ole itse päässyt teoksia paikan päälle kuitenkaan vielä ihastelemaan, sillä sisäänpääsyajat palatsiin ovat hankalat. ilmaisia opastuskierroksia järjestetään vain perjantaisin klo 10 ja 11, ja niille pitää erikseen ilmoittautua & todennäköisesti jonottaa. lisäksi liria on suljettu yleisöltä heinä-lokakuu välillä.. joten seuraavan kerran, kun mahdollisuus vierailuun taas koittaa, olen takuulla unohtanut koko jutun.

SUNNUNTAIKLASSIKKO #13

2009-07-26T13:54:00.002+02:00

eräs parisuhteemme paradokseista on se, että olen aina ollut kovin kiinnostunut latinalaisista rytmeistä ja musiikista, kun taas siippa ei juurikaan välitä perinteisestä lattarimusiikista, jota meksikossa edustaa mm. ranchera-sävelmät. (tosin en minäkään juuri suomalaista kansanmusiikkia kuuntele..) sen vuoksi mies meinasi kuolla nauruun vieraillessaan ensimmäistä kertaa luonani ja nähdessään levyhyllyssä päällimmäisenä komeilleen los paraguayosin albumin, jonka kannessa muusikot poseeraavat kansallisasuissaan.. ja juuri niin stereotyyppisellä tavalla, jota mies aina kritisoi.

vaikka los paraguayosista on tullut sittemmin yhteinen vitsimme, joka meitä aina naurattaa, niin ei tämän kertaista sunnuntaiklassikkoa kuitenkaan ihan huumorimielessä ole valittu. paraguaysta nimensä mukaisestikin kotoisin oleva los paraguayos nautti nimittäin suurta suosiota erityisesti 1960-luvulla, mutta esiintyy edelleen, ja yhtyeen repertuaariin kuuluva klassikko cucurrucucu paloma, joka on meksikolaisen tomas mendezin säveltämä ja hänen tunnetuin kappaleensa, saa ihoni aina kananlihalle..

kuuluisaa kappaletta ovat esittäneet muutkin laulajat, ja yksi hienoimmista tulkinnoista - ja mm. pedro almodovarin hable con ella -elokuvassakin kuultu - kuulunee brasilian bob dylanille, caetano velosolle

***

jotta käsitys meksikolaisesta musiikista ei jäisi kuitenkaan traditionaalisen ja ei-meksikolaisten esittämän cucurrucucun varaan, niin lisäänpä loppuun vielä kiinnostuneille kuunneltavaksi ja ns. bonustrackinä tijuanasta kotoisin olevan taiteilijakollektiivin nortecin kappaleen tengo la voz.

huom. nortec collective vieraili muuten viime vuonna myös kaustisilla. vieläkin itkettää, etten nähnyt..

p.s. lisää loistavia sunnuntaiklassikkoja täällä!

KIELESTÄ, CARMENISTA JA FRIDASTA SEKÄ VÄHÄN MADISTAKIN

2009-07-22T17:50:00.002+02:00

haiku-mestarin visiitin aikana oli mukava katsella, miten iloiseksi mies tuli nähdessään jälleen ystävänsä. välillä ihan unohtuu, ettei M ole nähnyt perhettään puoleentoista vuoteen, mikä meksikolaisen perhekäsityksen huomioon ottaessa on aika paljon, vaikka mies väittääkin, ettei hänen perheensä vastaa perusmeksikolaista perheyksikköä.

ystävän kanssa jutellessaan miehen puheessa alkoi kuin puolihuomaamattomasti vilistä paikallisilmaisuja, kuten "si guey..no guey" tai "esta padre", joita en ole täällä ollessamme kuullut pitkiin aikoihin, sillä esta padren sijaan espanjassa käytetään "que guay"-sanontaa ilmaistaessa jonkin olevan cool.. tapa lisätä guey (dude) lähes jokaisen lauseen loppuun taitaa puolestaan olla yleistä vain mexico d.f.:ssä.

espanjan profesorani mukaan espanjalaisia naurattaa erityisesti kuubalaisten sekä myös meksikolaisten puhetapa, joka eroaa espanjan yleiskielestä, castellanosta. itse olen tottunut puhumaan castellanoa ja pidän sitä kauniina, mutta siihen verrattuna meksikon espanja on suorastaan musiikkia korville. kieli on pehmeämpää ja laulavampaa sekä rytmi rennompi kuin töksähtelevässä castellanossa. kuvaavaa onkin miehen ystävän huomio siitä, miten espanjalaiset aloittavat lauseensa usein que-alkuisilla fraaseilla ("ke" -> kekekeke) kun taas meksikossa lauseen alkaa sulavampi este-sana. puheen sävelkulkuerot ovat siis hieman samantapaisia kuin riikin- ja suomenruotsin välillä..

kuulumisten vaihtamisen lisäksi kävimme pitkiä, myöhään yöhön asti kestäneitä keskusteluja kielestä ja kulttuurieroista. jälleen kerran tuli ihmeteltyä esimerkiksi sitä, miten isää merkitsevään padre-sanaan liitetään positiivisia merkityksiä, joista esimerkkinä juuri tuo fraasi ¡esta padre! - onpa hieno - kun taas madre yhdistyy kirosanoihin, kuten puta madre* tai chinga tu madre. jälkimmäinen muuten on loukkaavinta mitä toiselle meksikossa voi sanoa. toisin sanoen, kun tarkoituksena on loukata toista, kannattaa loukata äitiä. ja vaikka äitiin liitetyt merkitykset kertovat toisaalta siitä, miten tärkeä hahmo äiti on, niin kielen sukupuolittuneisuuden perusteella machokulttuuri elää vahvasti kielessä.

kielierojen ohella keskusteluista muita poimittuja oppeja olivat myös seuraavan kaltaiset lausahdukset: "espanjalaiset naiset ovat kauniimpia kuin meksikolaiset" tai "alistuvaisempiin meksikolaisnaisiin verrattuna espanjattaret näyttävät alfa-naisilta, jotka kantavat kasvoillaan you'd better not mess with me -haarniskaa". kauneus on tietysti katsojan silmässä, mutta jälkimmäiseen kommenttiin on minunkin helpompi yhtyä, sillä harvemmin kadulla kävelee vastaan naisia, jotka näyttävät lempeiltä tai ystävällisiltä. enkä tarkoita tällä sitä, etteivätkö espanjalaiset naiset voisi olla kumpaakin, vaan lähinnä sitä, ettei näitä puolia juurikaan näytetä ulospäin.

naiseuden lisäksi ystävä onnistui myös tavoittamaan jotakin olennaista madridista, jonka määrittelemisessä olen hapuillut ns. pimeässä. sillä vaikka olen asunut täällä jo kohta vuoden, tuntuu kaupungin kuvaileminen tai luokitteleminen muuttuvan vaikeammaksi ja vaikeammaksi, minkä vuoksi herkästi olen usein vain luonnehtinut kaupunkia ei-eurooppalaiseksi - jos eurooppalaiset kaupungit käsitetään siis suppeasti harmaiksi, pompöösien rakennusten linnakkeiksi. mutta ensimmäistä kertaa euroopassa vieraileva, tarkkasilmäinen ystäväpä kiteytti lopulta hajanaiset ajatukseni kahdella sanalla: vesitettyä latinalaisuutta..

*espanjassa puta madre -lausahdukseen liitetään myös positiivisia merkityksiä (jokin on huippua tai erinomaisen hyvää), kun sanojen eteen lisätään la- tai de-liitteet

NETTIYHTEENSATTUMIA..

2009-07-22T01:00:00.000+02:00

enpä arvannut edellistä postaustani kirjoittaessa, kuinka ajan hermoon sillä osuisinkaan, sillä yllättäen vajaa vuorokausi postauksen julkistamisen jälkeen sai (netti)hesarista lukea jutun siitä, kuinka lama hiljensi huippuarkkitehtien työmaat täällä epsaniassa..

sanoisinko, että pikkaisen spookya.. *hyräilee twilight zonen tunnaria*

NYKYARKKITEHTUURIN HELMIÄ

2009-07-20T23:30:00.002+02:00

viikonloppuna kannoin kameraa mukana turistikierroksellamme, joten tässä taas kuvareportaasia vierailemistamme kohteista. kuvia tuli ladattua jälleen runsaasti, vaikka karsintaa tein eikä kohteita ollut montaa, joten pahoittelen mahdollista infoähkyä. valitseminen on aina vaan niin vaikeaa, vaikka vähemmän onkin tunnetusti usein enemmän..

ensimmäisenä listalla oli kaakkois-madridissa, sanchinarrossa sijaitseva el mirador lähellä antonio sauran asemaa. 22-kerroksinen asuintalo edustaa mielenkiintoisinta uutta arkkitehtuuria madridissa, ja sen vaikuttavin elementti on yläosaan jäävä aukko, joka toimii kaeumpaa katsottuna eräänlaisena kehyksenä ympäröiville maisemille.

suunnittelua ovat ohjanneet sosiaalisen asumismuodon periaatteet ja rakennuksen suunnittelijana on toiminut hollantilainen arkkitehtitoimisto mvrdv, joka etenkin 1990-luvulla ja myös 2000-luvulla on ollut erittäin vaikutusvaltainen kaupunkiympäristön ja -asumisen teorioillaan.

rakennus oli livenä upea, ja oli hieman sääli, että sen ympäristö oli rakennettu täyteen matalampia kerrostaloja, sillä el miradorin kaltainen kohde tarvitsisi ilman muuta enemmän ilmaa ympärilleen.

yksityiskohta seinälaatoituksesta

kuva

el miradorin jälkeen vieraamme halusi nähdä picasson guernican sekä ranskalaisen jean nouvelin reina sofian nykytaidemuseoon suunnitteleman uudisosan, joka näkyy yllä olevassa kuvassa punaisina elementteinä. ennen uudisosarakennusta juoksimme kuitenkin näyttelytilat läpi ja seuraavat kuvat ovatkin reina sofian ulkoterassilta sekä eräästä museon näyttelysalista. (kuvasin installaatioiden ukkeleita innokkaana, mutta teosten ja taiteilijoiden nimet unohdin tietysti samantien..)

näyttelyiden jälkeen levähdimme nouvelin uudisosan ylimmässä kerroksessa sijaitsevalla ulkoterassilla..

katon yksityiskohta

sisäpiha ylhäältä käsin nähtynä

edellä mainituista kohteista voi jo varmasti havaita, että madridissa ja espanjassa muuallakin kiinnostavimmista nykyarkkitehtuurikohteista ovat vastanneet lähinnä ulkomaalaiset arkkitehdit. leimallista on lisäksi se, että kohteiden suunnittelijoiksi on haluttu nimenomaan isoja nimiä, eli ns. tähtiarkkitehtejä. muina vastaavina esimerkkeinä voisi mainita vaikka bilbaon guggenheimista vastanneen frank gehryn tai barajasin terminal 4:n suunnitelleen richard rogersin, jonka näyttely on parhaillaan menossa caixa forumissa ja jota vastikään kuvattiin näyttelyn yhteydessä television paikalliskanavalla mm. espanjan ystäväksi.

arkkitehtuuri paljastaa tietysti paljon ympäröivästä yhteiskunnasta, ja espanjassa - ja miehen mukaan latinokulttuureissa yleensäkin - usein vain pinnalla on väliä näin karkeasti yleistäen, ja siihen sen mukaisesti panostetaan. suuruus, kiilto ja kalleus ovat tärkeitä. sen vuoksi tulkitsen helposti tietoisen isojen nimien haalimisen lähinnä haluksi nostaa espanja vauhdilla myös visuaalisella tasolla first world - eli edistysmaat-kastiin, mikä espanjalaisille vaikuttaa olevan kovin tärkeää. samalla panostaminen jo valmiiksi nimeä hankkineisiin suunnittelijoihin kertoo eräänlaisesta varman päälle pelaamisesta. puolustuksena täytyy kuitenkin mainita, että francon valtakaudella monet arkkitehtuurisuuntauksista saapuivat espanjaan vasta vuosikymmenen pituisella viiveellä maan eristäytyneisyyden vuoksi, joten sittemmin seuranneen talousnousun aikainen rakennusinnokkuus on toisaalta myös ymmärrettävää. siitäkin huolimatta, että näyttävillä rakennuksilla pyrittäisiin toteuttamaan vain sitä arkkitehtuurin perinteistä tehtävää, eli ilmaisemaan valtion mahtia..

VIIKONLOPPUKUULUMISIA

2009-07-19T22:06:00.001+02:00

mukavaa, että olitte jättäneet kommentteja edelliseen postaukseen ja pahoittelen, että ehdin vastaamaan niihin vasta viiveellä. viikonloppumme on ollut ohjelmaa täynnä niin, että blogi on jäänyt täysin omilleen ja lähes perinteeksi jo muodostunut sunnuntaiklassikkokin jäi soittamatta, vaikka kappale oli valmiiksi mietittynä (no, se saa soida sitten ensi sunnuntaina). vieraanamme ollut haiku-mies nimittäin palasi muutaman päivän kestäneestä konferenssista, albaceten kaupungista luoksemme perjantaina, ja vielä eilen kiertelimme nähtävyyksiä katselemassa. tänään saatoimme M:n ystävän lentokentälle, minkä jälkeen suuntasimme itse eräälle luoteis-madridissa sijaitsevalle piscinalle tai lähinnä sen reunalle pötköttelemään. punertavien olkapäiden saavuttamisen lisäksi nyt on sitten eka kastautuminenkin koettu madridissa.

viikonlopun saldoon sisältyy myös orastava kurkkukipu (?!), joka ei kuitenkaan estänyt tämänpäiväistä uima-altaalla lillumista. epäilen, että karhean kurkun aiheutti se, että lämpötila laski perjantain ja lauantain välisenä yönä niin drastisesti, että lämpöasteet näyttivät vielä eilen puoliltapäivin +27 astetta. onneksi sen jälkeen on palattu taas normaaleihin lämpölukemiin ja mittarissa komeilivat tänään iltapäivällä huojentavat +37 astetta, joten ehkä oirehdinta tästä talttuu. hyvä uutinen on puolestaan se, että muutkin näkevät taas kulmakarvani! eivätkä siis vain satunnaisesti sopivan tuulenpuuskan osuessa kohdalle. hiuskuontalo alkoi nähkääs äskettäisestä kampaajalla-käynnistä huolimatta äkillisesti rehoittamaan siihen malliin, että tyrkkäsin lopulta keittiösakset miehen käteen.. sen jälkeen keventynyttä otsatukkaa olen sitten ehtinyt jo minäkin vähän napsimaan.

seuraavaksi aion haudata takamukseni sohvatyynyjen väliin ja siirryn kuuntelemaan, miltä bridget jones kuulostaa espanjaksi dubattuna.. ¡hasta pronto!

ULKOILMAELOKUVISSA

2009-07-17T16:50:00.002+02:00

kuvitus lainattu täältä

mies palaa arkisin töistä kotiin suominäkökulmasta myöhään niinäkin iltoina, kun toimistolla ei ole kiirettä, eli vasta kahdeksan tienoilla. sen vuoksi arki-illat painottuvat meillä yleensä illalliseen ja satunnaisesti iltakävelyyn tai -lenkkiin tai plazalla istuskeluun, koska yhteinen ilta-aika jää lyhyeksi eivätkä varhaiset aamut toisaalta innosta riekkumiseen. vaihtelu tekee kuitenkin aina silloin tällöin terää ja sain eilen päähäni ehdottaa M:lle ulkoilmaelokuvaa parque de la bombillassa. fescinal 2009 eli cine en la bombilla järjestää nimittäin elokuvanäytöksiä puistossa päivittäin aina elokuun loppuun asti klo 22.30 alkaen (elok. klo 22 alk.) ja 5 euron sisäänpääsymaksulla voi katsella isolla pantalla 1:n puolella kaksi elokuvaa putkeen.

esityspaikasta meillä ei ollut tarkkaa tietoa, vaikka olinkin etukäteen kartalta osoitetta (avda. valladolid s/n) katsonut, minkä vuoksi haahuilimme ensin jonkin aikaa hämärtyvässä illassa parque del oesten pusikoissa tietämättä, mihinpäin suunnistaa. ehdin hetken aikaa jo miettiä, jääkö meiltä ensimmäistä kertaa osoite löytymättä ja elokuva näkemättä, kunnes sitten vihdoin kuulimme etäältä kantautuvaa musiikkia. metakkaa kohden kulkien löytyi vihdoin ulkoilmateatterikin, läheltä principe pion asemaa ja rautateiden kupeesta.

aidatulle alueelle oli pingotettu suuri valkokangas, jota tuuli aina välillä löyhytteli saaden elokuvan aikana näyttelijöiden kasvot vääntyilemään kuin huvipuiston peilitalossa. valkokankaan eteen hiekalle oli järjestetty elokuvasalien tapaan muovituoleja riviin ja sisääntulon vieressä sijaitsi tiski, jolta sai kuittia vastaan (kuitti piti noutaa erikseen toiselta tiskiltä) perinteisten cokisten, jätskien ja popcornien lisäksi myös olutta ja sitä vahvempia juomia. listan perusteella vatsansa olisi voinut saada täyteen myös esim. gazpacholla tai lämpimillä ruoka-annoksilla mutta en tiedä, missä ne olisi valmistettu, koska baaritiskillä ei näkynyt ruuanlaittovälineitä.

muovituolirivit täyttyivät nopeasti katsojista, joten valitsimme suosiolla eturivin paikat ja saimme katsella lähes silmästä silmään esitysvuorossa olleen revolutionary roadin kate winsletiä ja leonardo dicapriota. pidin elokuvasta ja erityisesti kate winsletin suorituksesta - samastuin kaiketi näkökulmaan - mutta myös dicaprio, joka ei normaalisti kuulu suosikkeihini, kuulosti espanjaksi dubattuna siedettävältä. elokuvakokemusta hienommaltakin tuntui kuitenkin istuskelu puiden siimeksissä, paljaan tähtitaivaan alla (tähtiä jopa näkyi!!) cokista hörppiessä samalla kun kesäyön leuto tuuli viilensi auringon päivällä kuumentamaa ilmaa. revolutionary roadin jälkeen olisi seurannut vielä paljon kehuttu dejame entrar, suomessa ystävät hämärän jälkeen -nimisenä tunnettu, ruotsalainen kauhufantasiaelokuva mm. vampyyreistä, mutta kellon näyttäessä siinä vaiheessa jo puolta yhtä oli meidän luovutettava ja lähdettävä kotiin. kokemus kuitenkin piristi ja jätti niin mukavan mielen, että seuraava elokuvailta on katsottu jo valmiiksi..

SUNNUNTAIKLASSIKKO #12

2009-07-12T12:31:00.000+02:00

olen satavarma, että valitsemani biisi on ehditty soittamaan jo sunnuntaiklassikoissa aiemmin, mutta tänä sunnuntaina teki mieli kuunnella blondieta ja iki-ihanaista debbie harrya, joten toivottavasti (mahdollinen) uusintasoitto ei haittaa. tavallista tiukemman sunnuntaiaikataulun vuoksi en kerkiä myöskään sen pidempiin esittelyihin, joten laitetaanpa heart of glass (1979) pyörimään..

ja vielä kaupan päälle kuunteluekstrana ranskalaisen, bossa novaa soittelevan nouvelle vaguen cover samasta biisistä:

aurinkoista sunnuntaipäivää kaikille, ja lisää klassikkoja täällä!

VIIKON KEVENNYKSET

2009-07-12T12:30:00.001+02:00

kuva

huh, vihdoin ja viimein onnistuin löytämään siipalle ja itselleni lennot suomeen. olen koko viikon kahlannut halpalentoyhtiöiden sivuja läpi tuloksetta, ja hieman alkoi jo epäilyttämään, pääsemmekö suomeen lainkaan tämän hetkisillä riistohinnoilla. sitkeys kuitenkin kannatti taas, sillä löysin lopulta barcelo viajesin kautta lennot alle neljällä sadalla eurolla - great! madrid-helsinki-lentojen normihinnat liikkuvat yleensä siinä 270-280 euron välillä, mutta halvimmillaan pääsee todella alle parilla sadallakin. lennämme tällä kertaa air francella charles de gaullen kautta, joten täytyy toivoa, että kaikki sujuu mutkattomasti ilman peruutuksia, viivästyksiä tai lakkoja.. mutta joka tapauksessa elokuun lopussa tiedossa siis kaksi ja risat viikkoa suomen kamaralla.

ja mitäs muuta mukavaa.. perjantaina kävimme teatterissa, sillä ystävämme on vuoden ajan harrastanut näyttelemistä ja teatteri-kurssin lukuvuosi huipentui kurssilaisten itse kirjoittamiin sekä esittämiin näytelmiin. istuimme pikkuruisessa teatterisalissa, jossa lämpöasteet nousivat sauna-lukemiin, ja jännitimme ystävämme puolesta. kaikki näyttelivät kuitenkin erinomaisesti, ilman näkyvää jännittämistä, ja yleisö nauroi oikeissa kohdissa. eilen puolestaan kävimme parissa photoespañan näyttelyssä, mutta niistä lisää ehkä joku toinen kerta, sillä seuraavaksi riennämme lentokentälle vastaanottamaan siipan ystävää meksikosta. mies ei olekaan ihan turha heppu, vaan peräti palkittu haiku-mestari, joka ottaa osaa täällä ensi viikolla järjestettävään haiku-konferenssiin.. siitä innoittuneena ehkä seuraavat postaukset tulevatkin haikuina.. ööh, not!

YKSI SYY LISÄÄ RAKASTAA: PHOTOESPAÑA

2009-07-10T16:10:00.002+02:00

kesäkuu hujahti tenteissä ja reissatessa niin, että olen kokonaan unohtanut postata kaupungin vuotuisesta taidefestivaalista, photoespañasta. lähes kaksi kuukautta kestävä festivaali on jo järjestyksessään 12., ja omasta subjektiivisesta näkökulmastani katsottuna kyseessä on ehkä eräs yksi loistavimmista taidetapahtumista, joita tiedän. ok, venetsian biennaali ja kasselin documenta ovat vielä näkemättä, mutta siitä huolimatta olen jo valmis antamaan ääneni photoespañalle.

festivaali alkoi kesäkuun alussa ja päättyy heinäkuun loppupuolella 26.7. tuona ajanjaksona madrileñosit ja kaupungissa matkailevat voivat vierailla 72 ilmaisessa valokuvanäyttelyssä sekä osallistua opastuskierroksille ja työpajoihin tai kilpailuihin. olen itse tähän mennessä ehtinyt nähdä vasta viisi näyttelyä, joten kiire tässä tulee, jos mielin nähdä kaikki. onneksi näyttelyistä suurin osa on helposti saavutettavissa festivaalin levittäytyessä keskustan gallerioihin, puistoihin ja kulttuurikeskuksiin.

photoespañan sección oficialin teemana on päivittäinen tai arkipäiväinen - asiat, esineet tai tilanteet, joille ei ehkä aina ole annettu suurta merkitystä - ja esillä on niin valokuvataiteen ja -historian klassikoita kuin tuoreempia, valokuvailmausta uusiin suuntiin vieviä nykykuvaajia.

kuva

yllä dokumenttivalokuvauksen genreen suuresti vaikuttaneen dorothea langen kuuluisin teos ja yksi valokuvahistorian ikoneista migrant mother, 1936 farm security administration (FSA) -sarjasta. näyttelyteksteissä lange kertoo, ettei tullut kuvatessaan kysyneeksi naisen nimeä. kyseessä ollut florence owens, seitsemän lapsen äiti, ei ollut puhunut juuri mitään, mutta kertoi valokuvaajalle olevansa 32-vuotias. kuvanottohetkellä owens oli juuri joutunut myymään autonsa renkaat saadakseen lapsille syötävää.

annie leibovitz (american, b. 1949) mikhail baryshnikov and rob besserer, cumberland island, georgia, 1990. photograph © annie leibovitz. from annie leibovitz: a photographer’s life, 1990 – 2005 (kuva)

julkkiksia erityisesti rolling stone - ja vanity fair -lehtiin kuvannut annie leibovitz herätti täällä luonnollisesti runsaasti ~~hysteriaa~~ huomiota enkä usko, että paikalliset silmäätekevät olisivat vierailleet yksissäkään näyttelyavajaisissa yhtä runsaslukuisina kuin leibovitzin näyttelyssä.

vaikka festivaalin nimi viittaa espanjaan, tulee suurin osa taiteilijoista ulkomailta. espanjalaisen tuttavani mukaan espanjalaisten vähäinen edustus johtuu siitä, että paikallinen valokuvataide on lähinnä silkkaa roskaa ja vanhan kertausta. vielä kolme vuotta sitten photoespaña oli hänen mukaansa myös suurin piirtein ainoa mahdollisuus nähdä valokuvaa, sillä valokuvanäyttelyitä ei madridissa juurikaan järjestetty. sen jälkeen tilanne on muuttunut, ja oman kokemukseni perusteella tilanne näyttää vilkkaalta sekä valokuvanäyttelyiden että kiinnostuneisuuden ja harrastamisen osalta. kansainvälisen valokuvataiteen tapauksessa näyttelyt edustavat kelpoa läpileikkausta siitä, mitä kentällä tapahtuu parhaillaan..

yksi kiinnostavimmista nimistä on ehdottomasti snapshot-valokuvien päälle maalaava, saksalainen gerhard richter (1932):

gerhard richter 7.6.08. colección privada. publicada en el libro 'gerhard richter. overpainted photographs' hatje cantz verlag, ostfildern 2008 (kuva)

en yleensä itse innostu juurikaan muotokuvista, mutta tähän mennessä näkemistäni näyttelyistä pidin valtavasti italialaisen, itseoppineen ugo mulasin (1928-1973) teoksista, joissa hän on kuvannut tunnettuja taiteilijoita innovatiivisella tavalla..

festivaalin virallisen osuuden lisäksi madridin galleriat muodostavat festival off -kokonaisuuden, joka pyrkii sekä kehittämään valokuvakenttää että tekemään sitä tunnetuksi. galleriat myös kilpailevat saab off festival awardista, jolla palkitaan parhaimman näyttelyn järjestänyt galleria.

juande jarillo (granada, 1969), sin titulo 2008 (kuva)

lopuksi vielä yksi suositus, nimittäin käykää ihmeessä vilkaisemassa vielä festarin mapping madrid -sivustoa, jossa madrileñosien näkemykset kaupungista on paikannettu myös kartalla!

SUNNUNTAIKLASSIKKO(JA)

2009-07-05T15:12:00.004+02:00

tämän kertainen sunnuntaiklassikkoni ei ehkä enempiä esittelyjä kaipaa, sillä harvalla naislaulajalla on yhtä paljon listahittejä populaarimusiikin saralla kuin dionne warwickilla. pidän valtavasti dionnen äänestä, ja easy listening -kuningas burt bacharachin kanssa yhteistyössä synnytetyt kevyet helmet putoavat sunnuntai-iltapäivääni yhtä helposti kuin jääpala vermu-lasiin, vaikka virallinen la hora del vermu onkin jo tältä päivältä ohitettu.

anyone who had a heart on yksi suosikkikappaleitani, mutta onnistuin löytämään tuubista vain karmean dionnen ja cliff richardsin duettoversion biisistä, joten kompromissiratkaisuna saattekin kuunneltavaksi kolme klassikkoa yhden sijaan. tässä siis 60-luvun hittibiisit walk on by, i say a little prayer sekä do you know your way to san jose dionnen ja burtin esittämänä kimarana:

lisää klassikkoja voi kuunnella täällä!

EL VIAJE: LA ULTIMA PARTE

2009-07-03T19:32:00.002+02:00

viime päivät ovat kuluneet apeissa tunnelmissa, joten mies päätti piristää minua eilen kahdella jättimäisellä irtokarkkipussilla, jotka oli ostanut eräästä salamancan ruotsalaisia makeisia myyvästä high class -liikkeestä. tässä sokerihumalassa ja karkin mussuttelun lomassa päätin itse puolestani suunnata ajatuksia välillä muualle, iloisempiin asioihin ja palata vielä hetkeksi kesäkuussa tekemäämme reissuun, sillä taitaa olla jo muutenkin korkea aika saattaa trilogia päätökseen. viimeiseen postaukseen säästin omat suosikkikohteeni reissultamme: hondarribian, san sebastianin ja lekeition.

hondarribia on kaunis pikkukaupunki lähellä irunia ja ranskan rajaa, bidasoajoen suulla. kaupunki sijaitsi majoituspaikkamme lähellä, joten kävimme siellä kahtena iltana syömässä. harmi kyllä mukana sattui molemmilla kerroilla olemaan vain pokkari, minkä vuoksi hämärässä otetut, vähäiset kuvani ovat aika suttuisia, joten joudun turvautumaan kaupunkiesittelyssä osittain muiden kuviin.

hondarribian (fuenterrabia castellanoksi) pääkadulla kaikki rakennukset näyttivät samalta ja niiden edustalla olevat terassit olivat iltaisin tupaten täynnä ihmisiä. yöllä joenvarrella kävellessä oli hauska katsella joen toisella puolen näkyvien ranskalaistalojen valoja..

ensimmäisenä vierailuiltana tapasimme erään varsin mieleenpainuvan baarinomistajan, jonka kohdalla saimme hieman esimakua kansallisuhosta, johon baskimaassa saattaa aina silloin tällöin törmätä. aluksi jurosti ja töykeästi käyttäytynyt herra pehmeni kuitenkin iltaa myöten ja osoittautui lopulta suhteellisen lunkiksi hepuksi, vaikka osa herran mielipiteistä olikin seurueemme natiivijäsenien mukaan peräisin francon ajalta ja siten jo yli 30 vuotta sitten vanhentuneita. señor nimittäin kutsui cantabriasta, eli naapuriprovinssista kotoisin olevia seuralaisiamme espanjalaisiksi, mikä kyseisessä tilanteessa tarkoitti lähinnä ulkomaalaista, vaikka cantabrialaisten näkökulmasta baskit ovat espanjalaisia siinä missä hekin. hullulta kuulostaa myös se, ettei baskimaassa yleensä koskaan puhuta espanjasta maahan viitattaessa, vaan maata kutsutaan aina valtioksi. joka tapauksessa tätä yhtä, jonkin asteista kylähullua lukuunottamatta kaikki tapaamamme ihmiset käyttäytyivät muuten koko matkan ajan meitä ulkkareita ja natiiveja kohtaan ystävällisesti.

kaupungissa vietettiin samaisena viikonloppuna myös keskiaikaismarkkinoita ja vanhan kaupungin kaduille oli levitetty mm. heinää. puitteet markkinoille olivat todella upeat, sillä hondarribian vanhakaupunki oli kerrassaan ihastuttava ja jollain tavalla keskieurooppalaisempi kuin esimerkiksi toinen keskiaikainen espanjalaiskaupunki, salamanca.

kuva

vanhassa kaupungissa sijaitsee myös parador nacional, eli keskiainen carlos v:n linnoitus, joka francon ajalla muutettiin hotelliksi. paradoreja löytyy espanjasta monia ja niistä voi varata huoneita (usein hieman hulppeaan hintaan), kun haluaa yöpymispaikaltaan jotain ekstraa..

kuva

san sebastianissa vietimme lähes yhden kokonaisen päivän. kaupunki muistuttaa etäisesti barcelonaa (ilman gaudia), ja ainakin omasta mielestäni tarjoaa mielenkiintoisen vaihtoehdon itärannikon miljoonakaupungille. taivas oli koko päivän pilvessä, mutta se ei onnistunut latistamaan kauniita maisemia, joita kävimme näköalapaikalta tiirailemassa. pääsy kukkulalle oli tosin aluksi hieman hankalaa, sillä aamupäivällä kaupungin kadut täyttivät pyöräilijät ja pyöräilykisaa katsomaan tulleet autoilijat. sisäänpääsy maksoi myös muutaman euron verran, sillä huipulla sijaitsee barcelonan tibidabo-vuoren tapaan pieni huvipuisto, huomattavasti vaatimattomampi vain.

kaupungin plaza mayorilla sattuivat baskineidot ja -herrat esittämään tanhuesityksiä, joita myös alla olevan kuvan pikkupoika seurasi parvekkeelta.

vietimme kaupungin vanhassa kaupunginosassa useamman tunnin, sillä jokaisella kadulla sijaitsi toinen toistaan mahtavampia pintxos-paikkoja..

näennäisesti edullisia pintxoja eli pinchoja tai tapaksia (kaikki tarkoittavat samaa) ei välttämättä kannata syödä kovaan nälkään, sillä pikkuannoksista kertyy helposti muhkea lasku. pikkunälkään ja isompien aterioiden välissä ne ovat sen sijaan erinomaisia, ja baskisiiderin, chacolinin tai cañan ohessa ne sujahtavat vatsaan kevyesti.

pohjoisen pintxot ovat kuuluisia hyvästä maustaan, mutta sen lisäksi ne hivelevät aisteja myös esteettisesti, sillä baskimaassa pintxoista on kehitetty aivan oma taiteenlajinsa, kun muualla maassa usein riittää se, että leivälle on huitaistu siivu jamonia.

nähtävyyksistä kävimme katsomassa kursaal-kongressikeskusta, joka on arkkitehti rafael moneon taidonnäyte.

kursaalin edustalla olevalla rannalla näkyi vain muutama yksittäinen surffari ja aurinkotuolitkin olivat siististi ojennuksessa..

ennen matkaa olimme suunnitelleet käyvämme ainakin baskikuvanveistäjän, eduardo chillidan museossa, jota on kehuttu todella upeaksi. arkkitehtitaustainen chillida oli jorge orteizan ohella toinen espanjalaiskuvanveistoa suuresti uudistanut taiteilija, joten kun museo jäi meiltä lopulta väliin, niin chillidan el peine del viento -teos san sebastianissa kuului ehdottomasti pakollisiin nähtävyyksiin.

san sebastianin jälkeen ajelimme illalla vielä mutkittelevia, kapeita ja pikkukyliä halkovia teitä pitkin lekeitioon, joka on 8 000 asukkaan kokoinen pieni paikkakunta noin 50 kilometrin päässä bilbaosta. pienuudesta huolimatta keskustan näyttävä, goottilainen katedraali oli valtavan kokoinen, mikä johtuu ehkä siitä, että pikkupaikka on yksi tärkeimpiä baskimaan kalastussatamia.

talot olivat somia ja kalastusteema vyörysi silmille vähän kaikkialta..

me nuuhkimme raikasta meri-ilmaa, söimme mm. mustekalarenkaita ja kuuntelimme sateen ropinaa terassikatoksen alla. paluumatkalla yösijaamme kohtasimme erään pikkukylän keskustassa yllättäen vielä pienen villiasian poikasen, joka ensin jähmettyi hetkeksi auton ajovalojen eteen silmät pyöreinä meitä tuijottamaan, mutta kipitti sitten nopeasti tiehensä..

RAKAS KISUNI

2009-07-01T11:25:00.001+02:00

olen aina silloin tällöin saattanut mainita blogissani tai kommenteissa, että minulla on kaksi kissaa, jotka tänne tullessani jouduin jättämään suomeen, vanhempieni luokse hoitoon. eilen illalla kello kahdeksan jälkeen paikallista aikaa sain puhelinsoiton äidiltäni, että vanhempi kissani oli löytynyt naapurin pihalta kuolleena. mitään selitystä kuolemalle ei löydy, mutta äidin mukaan pensaan alla nukkuneen kissan sydän ei ehkä enää kestänyt viimepäiväisiä hellesäitä, sillä kyseessä oli kuitenkin jo 13-vuotias kissaneiti.

sain kisun luokseni, kun muutin parikymppisenä ensimmäiseen omaan asuntooni. tapailin siihen aikaan erästä poikaa, joka ei voinutkaan pitää juuri ottamaansa kissanpentua muuttaessaan opiskelija-asuntolaan, jossa lemmikkieläimet eivät olleet luvallisia. myöhemmin poika jäi kuvioista, mutta kissa jäi minulle. sen jälkeen ehdimme nähdä monta kotia. ihmiset elämässä vaihtuivat, mutta kissa pysyi. yhteiselolle olisi tullut elokuussa täyteen 13 vuotta, joista tosin viimeinen kului vanhempieni hoivissa.

iästä huolimatta kisun kuolema tuli täydellisenä yllätyksenä, sillä vain pari viikkoa sitten äiti lähetti kissasta kuvia, joissa kisu näytti täysin elinvoimaiselta, tutulta itseltään. sisä- ja kaupunkilaiskissaksi kisu oli kova saalistamaan ja vielä viime päiviin asti kantoi kotiovelle myyriä enemmän kuin jaksoi syödä. vuosien aikana olen unessa nähnyt monta kertaa kissani kuolevan, ja viimeksi keväällä uneksin kuolleesta kissastani ja heräsin omaan huutooni. suurin pelko ulkomailla olon aikana on ollut kuitenkin se, etteivät kissani enää tunnista minua, kun palaamme täältä kotiin.

nyt minua surettaa, etten ehtinyt enää viimeisen puolen vuoden aikana pitää kisua sylissäni. mietin, paijattiinko sitä tarpeeksi, sillä kisu piti kovasti silittämisestä ja sylissä pitämisestä. ja minua itkettää, etten voinut kissaani haudata.

kesäkuu 1996 - 30.6.2009

kisun tarkka syntymäpäivä ei ole tiedossani, koska se ei ollut alunperin minun kissani, mutta kuolinpäivän haluan muistaa ja siksi kirjoitin muistoksi tämän jutun.

SIRPALEET TUOVAT ONNEA?

2009-06-30T14:14:00.002+02:00

meidän taloudessa eivät astiat pysy ehjinä. onneksi yllä olevan lasin rikkoi mies enkä minä, sillä miehen laskujen mukaan olen pilannut tähän mennessä mm. jo viisi kattilaa. itse olen jo seonnut laskuissa, mutta kaipa se paikkansa pitää. selvää on ainakin, ettei ikean kattiloita ole suunniteltu sitä varten, että ne unohdetaan niin pitkästi aikaa kuumalle hellalle, että kattilassa ollut vesi ehtii muuttua vesihöyrypilveksi ja muuttaa keittiön turkkilaiseksi saunaksi. joka tapauksessa M oli niin ylpeä aikaansaannoksestaan, että halusi ottaa kuvan kauniisti haljenneesta lasista.

lasin rikkoutuminen ei olisi voinut myöskään sattua parempaan ajankohtaan, sillä kuinka ollakaan el pais -lehdellä on meneillään jälleen uusi kampanjaetu, sillä lehti on ryhtynyt yhteistyöhön aiemmin etupäässä t-paita-printteihin keskittyneen kukuxumusun kanssa. kuxumusun printit ovat aika hulvattomia ja purevat ainakin siipan ja minun huonoon (?) huumorintajuun. vai mitä sanotte näistä?

kuva

nykyään espanjalaismerkki suunnittelee printtejä muillekin, vaikka pääpaino onkin edelleen tekstiileissä. el pais -lehden kampanjaa varten yritys on suunnitellut 12 ison ja pienen juomalasin sarjan, joista yksi ilmestyy aina joka tiistai ja torstai lehden mukana. lasi maksaa vain 0,50 eur, joten yhteishinnaksi lehdelle ja lasille tulee siis vain 1,70 euroa, mikä on aika hyvä diili ainakin omasta mielestäni.

ensimmäinen lasi tuli myyntiin jo sunnuntaina 21. kesäkuuta, joten muutama lasi on ennättänyt jäädä meiltä välistä, mutta vielä ehtii siis keräämään..

***

ainiin, lopuksi on pakko kertoa, kuinka espanjalaiset ovat kunnostautuneet kierrättämisessä ja ympäristöystävällisessä tuotekehittelyssä: nimittäin espanjalainen equilicua on nyt kehittänyt yhteistyössä espanjalaissuunnittelijoiden kanssa sadetakin perunasta. kyllä, perunasta! mahtava uutinen 100 % biohajoavasta ja kompostoitavasta takista olisi mennyt muuten itseltäni täysin ohi, mutta ystävä sattui laittamaan asiasta linkin naamakirjaan, joten kiitos hänelle siitä!

kuva

PITKÄ KUUMA KESÄ

2009-06-29T12:19:00.002+02:00

viime viikon keskiviikkona 24.6. vietettiin pyhää jussia, eli san juania, joka merkitsee täällä myös kesän virallista alkua. itse jussin viettoa ei meidän barriossa huomannut, mutta katselimme samaisena iltana kotona telkkarista, kuinka muualla espanjassa otettiin kesä vastaan mm. eri tavoin vedellä lotraamalla. kesän saapumisen on sen jälkeen, ja itse asiassa jo aiemminkin, voinut panna merkille muutamista asioista..

- kuten säästä. tässä vähän osviittaa tulevan viikon sääkartasta:

Fecha	lun 29		mar 30		mié 01		jue 02	vie 03	sáb 04	dom 05
Fecha	am	pm	am	pm	am	pm	jue 02	vie 03	sáb 04	dom 05
Estado del cielo
Prob. precip.(%)	5		5		5		5	5	5	5
T. Máxima (ºC)	32		33		35		35	36	34	33
T. Mínima (ºC)	18		20		21		21	21	21	20

jostain muistan lukeneeni, että madrid sijaitsee samoilla leveysasteilla kuin nueva york (tämä olisi helppo tarkistaa, mutta juuri nyt en jaksa), minkä vuoksi molemmissa kaupungeissa talvi on kylmä ja kesä kuuma sillä erotuksella, että madridissa ilma on todella kuiva. kesähelteillä voikin lohduttautua ajattelemalla, että säähän on sama kuin isossa omenassa, mikä tarkoittaa tietysti melkein samaa kuin olisi paikan päällä..

- lähicarrefouriin on saapunut valtava määrä uusia hedelmiälajikkeita, kuten erilaisia persikoita ja meloneja. jokaisella niistä on myös oma nimensä (paras on ufo-persikka, joka muodoltaankin muistuttaa lentävää lautasta), mutta minulle ne ovat vain persikoita ja meloneja.

- tukalan sään vuoksi kevytpeitteet siirtyivät kaappiin jo toukokuussa ja käytössä on tällä hetkellä vain silkka lakana. sänkyäkään ei tarvitse aamuisin pedata, sillä lakanaa säilytetään päivisin täällä:

lakanan viilentävä vaikutus kestää kylläkin vain sen kaksi sekuntia, missä ajassa ehtii juuri pujahtamaan lakanan alle.

- vaatteiden päivittäinen valitseminen muuttuu haasteelliseksi siinä vaiheessa, kun mukavimmalta tuntuvat vaihtoehtoisesti vain biksut tai alusvaatteet. kengät eivät mahdu enää jalkaan, kun jalat ovat koko ajan turvoksissa, ja ulos lähtiessä tärkein asuste on vesipullo.

- paikallisten tapa sulkea ikkunaluukut päivän ajaksi on yhtäkkiä alkanut tuntua hyvältä ratkaisulta, vaikkakin puolihämärässä asunnossa oleskelu keskellä päivää oudoksuttaa edelleen.

- olen alkanut katsella haaremihousuja sillä silmällä.. seuraavalla kommentilla astunkin varmaan jonkun varpaille, mutta haaremihousut ja niiden versiot ovat näyttäneet mielestäni jotenkin halvoilta. lipsahduksia silti sattuu, ja pääsinkin vasta pari vuotta sitten eroon edellisen aallon aikana tekemistäni virheostoksista - pussihousuista - vaivalloisen pitkän ajan jälkeen huutonetissä. ja nyt huomaan jääväni jälleen kiinni ajatuksesta, että: "nuohan saattaisivat olla kuumalla aika kivat.. vilpoiset ja silleen."

- ja ainiin, minulla on uusi, lyhyt kesätukka, joka on tosi kiva ja josta tykkään paljon! kampaajalta lähtiessä jorge antoi mukaan vielä rantakassin. madridissa ei kylläkään ole rantoja, mutta jos siis epätoivo iskee, niin ainahan voi suunnata tänne:

eli la playa de parlan keinotekoisiin aaltoihin..

SUNNUNTAIKLASSIKKO: HOMENAJE A MICHAEL JACKSON

2009-06-28T17:06:00.001+02:00

sunnuntaiklassikkoa oli tällä kertaa vaikea valita.. halusin kuitenkin jollain tavalla muistaa kuluneella viikolla menehtynyttä michael jacksonia, joka oli ensimmäinen todella suuresti fanittamani artisti ja jota varhaisteinin innolla palvoin. 1980-luvulla vuorasin seinät tähden kuvilla, paneuduin sekä artistin elämään että tuotantoon ja keräsin kaiken mahdollisen artistiin liittyvän, minkä vain käsiini sain. teinpä jopa ensimmäisen ja samalla myös viimeiseksi jääneen leikekirjan, jonka sivuille tuli kirjattua kaikki sen ajan haaveet, toiveet ja unelmat michaelin kuvien sekä artikkelipätkien liimaamisen lisäksi.

thrillerin aikaan olin vielä sen verran pieni, etten osannut ottaa osaa maailmanlaajuiseen hysteriaan, vaikka billie jeanin, beat itin ja thrillerin videoita mieluusti telkkarista katselinkin. taisipa sen aikainen ekaluokkalainen tuntea jopa pienen ihastuksen kipinän seuratessaan michaelin sulavaa liikehdintää. todelliseksi ensirakkaudeksi kipinä syttyi kuitenkin vasta bad-levyn myötä. levy oli ensimmäinen varsinainen ja suuresti toivomani lp:ni, jota sain kinuta äidiltä pitkän aikaa. kun sen sitten vihdoin sain, muistan kuinka varovasti ja hartaasti pitelin levyä käsissäni. opin nopeasti kaikki levyn laulujen sanat ulkoa tanssiaskelien harjoittelun lomassa, sillä levyä oli kuunneltava joka päivä koulun jälkeen jatkuvalla syötöllä. vuosien kuluessa fanittaminen laantui enkä enää seurannut samalla tavoin michaelin uraa. uusia yhtä suuria idoleita samassa fanituksen mittakaavassa ei tullut kuitenkaan koskaan tilalle.

nykyisin michaelin tuotannosta kolahtaa ehkä parhaiten off the wall -levy, jolta olen jo aiemmin soittanut yhden biisin sunnuntaiklassikoissa. illalla aion myös kuunnella njassan michael-koosteen radio helsingistä, joten pitkästä alustuksesta huolimatta en soita itse jacksonia tällä kertaa. sen sijaan levylautaselle päätyy tänään englantilainen vuonna 1964 perustettu the moody blues, johon olen tutustunut aikoinaan yllätys, yllätys äidin levyhyllyn kautta, josta psykedeelistä - taiderockiksikin kutsuttua - rock-musiikkia soittaneen kokoonpanon levyjä löytyi jopa neljä kappaletta (1960- ja 70-luvulla se oli paljon se).

en tunne bändin historiaa sen tarkemmin eikä biiseistäkään ole jäänyt mieleen kuin "candle of life" to our children's children's children -levyltä vuodelta 1969 ja "melancholy man" a question of balance -levyltä vuodelta 1970. nämä melodramaattiset kappaleet onnistuivat aina saamaan kuuntelijan takuuvarmasti vaipumaan itsesäälin syövereihin, mikä oli teini-ikäisen myrskyisessä tunne-elämässä aina välillä sekä toivottua että tavoiteltua. tänään pitkästä aikaa kuunneltuna molemmat tuntuivat sopivilta michaelin jäähyväiskappaleiksi ja jouduin käymään pienen kamppailun siitä, kumpi soittoon päätyy. lopulta video ratkaisi kisan ja tänään kuullaan siis candle of lifen sijaan melancholy man:

to michael!

LOS BECKHAM

2009-06-27T21:38:00.001+02:00

ehkä jo otsikosta arvaakin, ketkä kävelivät tänään vastaan kadulla..

kuva

victoria ja davidhan ne tosiaan tulivat keskellä päivää tänään gran vialla vastaan televisiokamerasaattueen kera, jota normaali ihminen ei olisi voinut olla huomaamatta. tai niinhän sitä luulisi. allekirjoittanut sattui kuitenkin tapahtumahetkellä jälkipuimaan niin tohkeissaan juuri nähdyn annie leibovitzin näyttelyä, että meidät hipaisuetäisyydeltä ohittanut seurue jäi huomaamatta. mies kyllä näki seurueen, muttei tunnistanut (?!?) pariskuntaa, joten tapahtuma olisikin saattanut jäädä täydellisesti rekisteröimättä, ellei eräs tilannetta seurannut, innokas toimittaja olisi lykännyt yhtäkkiä mikkiä naamani eteen ja kysynyt: "miltä tuntui nähdä victoria ja david?!?"

tässä vaiheessa normaali ihminen olisi jo tietysti tiedostanut jotakin ennenkuulumatonta tapahtuneen, mutta mitä vastaakaan äkillisesti keskeytetty, pöllämystynyt jalankulkija: "no gracias" ja työntää vielä käden torjuvasti mikin eteen. jostain syystä tämä hidas hämäläinen nimittäin kuvitteli toimittajan tekevän taas jotakin tuikitavallista katugallupia ja jatkoi siippansa kanssa samantien matkaa. sen verran raksutti kuitenkin allekirjoittaneenkin polla, että ehdin havaitsemaan vastaukseni aikaansaaman ällistyneen reaktion toimittajassa, mikä sai myös nopeasti selityksensä miehen tokaistessa: "huomasitko muuten, että beckhamit kävelivät juuri vastaan..?"

no en.

joten jos jollakin paikalliskanavalla näkyy tänään clippi beckhamien vierailusta ja erään kumman ulkomaalaisnaikkosen erikoinen, pariskuntaan liittyvä kommentti.. niin se naikkonen oli sitten minä.

p.s. jälkikäteen sain miehestä puristettua, että victoria oli kuulemma näyttänyt niin tummalta, että olisi käynyt espanjattaresta, ja päässä olivat olleet tutut kärpäslasit. myös david oli ruskettunut, ja hänen yllään oli kuulemma ollut tumma pikkutakki..

CAVA-PULLO AUKI - POKS POKS!

2009-06-26T19:37:00.001+02:00

voi tätä pakahduttavaa riemua!! haikea päivä* muuttui yllättäen ilon ja onnentäyteiseksi, kun sain vihdoinkin tietää päässeeni piinallisesta kielitentistä läpi. ehdin tosin lähes koko päivän ajan luulla, että toisin kävi, ja harmitella kokeen pakollista uusimista syksyllä. aamupäivällä julkistettujen tulosten mukaan näytti nimittäin siltä, etten ollut läpäissyt kielikoetta - no apto. hieman silti ihmettelin, minkä vuoksi lähes kaikilla muilla näkyivät joka osiosta saadut numerot, kun taas omalla kohdallani oli vain mystinen kirjainyhdistelmä n.p..

nyt alkuillasta kielikokeen tuloksia sai käydä kyselemässä tarkemmin ja selvisi, että n.p. eli no presente johtuikin vain tietokoneen virheestä. koelappuset löytyivät toimiston pöydältä oikeaoppisesti tarkastettuna, ja olin sittenkin läpäissyt tentin kaikilta osiltaan. tähän väliin voittekin kuvitella kokonaisen tuuletussarjan ja kaikki mahdolliset liikkeet, jotka mieleenne juolahtaa, sillä sisäisesti kuohuva allekirjoittanut todennäköisesti teki ne kaikki!! paluumatkalla kiirehdin kotiin lähes puolijuoksua ilmoittamaan siipallekin uudesta tuloksesta, vaikka välillä tekikin mieli tehdä pari chaplin-loikkaa ilmaan.

en tiedä, mikä teknologia-karma minua vainoaa, sillä tietokonevirhe ei ole täällä espanjassa ensimmäinen kohdallani. olen kuitenkin iloinen kaiken kääntymisestä parhain päin ja siitä, että kaikki tentit ovat nyt ohi ja läpäistyjä. pieniä etappejahan nämä myös ovat, mutta osoitus kuitenkin itselle, ettei kevään puurtaminen ole ollut täysin turhaa ja edistystä on tapahtunut..

¡ay que feliz estoy!

*michaelin kuoleman jälkeen ei tältä päivältä ole voinut odottaa oikeastaan muuta kuin ikäviä uutisia.

EL VIAJE: LA SEGUNDA PARTE (FRANCIA)

2009-06-26T16:43:00.002+02:00

reissumme toinen yöpymispaikka palacio san narciso sijaitsi lähellä irunin kaupunkia ja ranskan rajaa, joten rajan yli siirtyminen kävi helposti ja nopeasti. kulutimme yhden päivän ranskan mantereella ja vierailimme päivän aikana saint-jean-de-luzissa, biarritzissa sekä bayonnessa, jotka ovat keskenään naapurikaupunkeja, mutta läheisyydestään huolimatta silti yleisilmeeltään ja tunnelmaltaan hyvin erilaisia. kolmessa kaupungissa riitti itsessään jo nähtävää, joten emme tutustuneet varsinaisiin turistinähtävyyksiin, vaan keskityimme kuljeskelemaan lähinnä kaduilla. sen vuoksi painopiste on tällä kertaa enemmän kuvissa..

saint-jean-de-luzia voisi kuvailla pittoreskiksi ja symppikseksi paikkakunnaksi, joka oli hengeltään selkeästi kalastuskaupunki. kaikessa pienuudessaan - mataline ja valkoisine taloineen - se teki meihin myös muihin kaupunkeihin verrattuna ehkä syvimmän vaikutuksen.

kaupunki sijaitsee niin lähellä espanjan rajaa, että asioimassamme apteekissa apteekkari puhui sujuvaa espanjaa. tosin sama koski kaikkia kolmea paikkakuntaa: monet ihmiset puhuivat vähintään auttavasti espanjaa. espanjaa ja ranskaa taitamattomien ei tarvitse olla kuitenkaan huolissaan, sillä monet ihmiset tuntuivat puhuvan myös englantia. kaikki tapaamamme ihmiset kohtelivat meitä myös erittäin ystävällisesti ja avuliaasti.

ympärillä solisevaa ranskan kieltä oli autuaallista kuunnella. omasta puolestani ranskalaiset voisivat ladella suustaan vaikka mitä törkeyksiä kielen kuullostaessa aina yhtä kauniilta. taitoni ovat vain niin ruostuneet nykyään (mikä tuli taas matkallakin todettua), ettei kieltä tule enää juuri koskaan harjoitettua.

aurinko tuli päivän mittaan pilviverhon takaa esiin

ja me tyydyimme puolestaan kävelemään kaupungin kaduilla ja aistimaan yleisilmapiirin ranskalaisia nyansseja

biarritz on kuuluisa rannoistaan, ja se oli ennen muinoin kovasti eurooppalaisten kuninkaallisten suosiossa. nykyisin kaupunkia suosivat sen sijaan surffaajat.

mekin olimme ottaneet biksut ja uikkarit mukaan, mutta kaupunkiin saapuessamme taivas oli vielä pilvessä, joten rannat jäivät meidän osalta testaamatta, koska viileä merivesi ei juuri sillä hetkellä houkuttanut. talviturkki on näin ollen edelleen kastamatta.

espanjaan verrattuna kaikki näytti ranskan puolella jotenkin pikkusievältä, kyltit, näyteikkunat, liikkeet jne. toinen merkittävä huomioni oli se, että silkinpehmoinen ja ylellisen tuntuinen vessapaperi oli tavattoman paksua normaaliin verrattuna.

saint-jean-de-luziin verrattuna biarritz on huomattavasti (suur)kaupunkimaisempi ja menneisyyden vauraus sekä loisto näkyvät katukuvassa edelleen.

jopa portaikotkin näyttävät ranskassa erilaisilta kuin espanjassa

auringon paistaessa meren upea, turkoosi sävy tuli esiin

ja tässä vielä päätyseinän koristelua à la française

bayonnesta, joka sijaitsee aivan biarritzin kupeessa, mieleen jäi parhaiten boheemi ja rappioromanttinen kaupunki-ilme. me tosin emme tutustuneet kaupunkiin kovin laajalti, mutta vierailimme sentään komeassa goottilaisessa katedraalissa ja seikkailimme sen lähikortteleissa.. visiitti bayonnessa jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä tiivisohjelmaisen päivän jälkeen matkaseurueemme päätti siirtyä illastamaan takaisin rajan tutulle puolen.

iäkkäiden rakennusten rinnalle sopivat hyvin uudemmatkin tyylit

kulkemamme kadut olivat pääsääntöisesti kapeita

ja niiden varrella ihmettelimme erilaisia ikkunaratkaisuja..