LIIKENNEHAASTEITA

paevi kyseli aiemmin, kuinka ihmeessä kadun varrelle tiukkaan parkkeeratut kotterot saa pois parkista..

vastaus kysymykseen on edelleen mysteeri, mutta ajattelinpa esitellä teille toisen tuikitavallisen ja astetta haasteellisemman parkkeeraustilanteen:

eli kuinka saada auto pois motista?  

kuvan kuski on selvästikin ajatellut, että yhdensuuntaisella sekä nelikaistaisella tiellä on kaistoja riittämiin ja yksi niistä voidaan ihan hyvin ottaa parkkeerauskäyttöön.. 

SUNNUNTAIKLASSIKKO #21

havaitsin juuri, ettei soittamieni sunnuntaiklassikoiden joukosta löydy juuri suomalaisia artisteja, vaikka monia kovasti arvostankin ja kotimainen populaarimusiikki kuuluu kuuntelulistalleni itseoikeutetusti. niinpä tällainen puute on tietysti korjattava hetimiten.

tämän päivän klassikko ei löydy kylläkään omasta levyhyllystäni enkä aiemmin tiennyt edes sen olemassa olosta. ensimmäisen kerran kuulinkin kappaleen työpaikallani, ja sattuneesta syystä olen kuluneen kuukauden aikana kuunnellut tätä biisiä töissä sittemmin lähes päivittäin.. luuppina. todellisen klassikon lailla kappale kuitenkin kestää aktiivisoiton ja siitä on tullut uusi lempparini.

ensi alkuun emme työkaverini kanssa tienneet, kuka laulun laulaa, mutta pätevinä salapoliiseina selvitimme, että kyseessä on heleä-äänisen ankin laulama niin aikaisin, joka googlehauista päätellen on ollut ankin yksi suosituimmista biiseistä 1960-luvulla. kappaleen alkuperä on silti edelleen mysteeri. juutuubi väittää, että ankin 1967 levyttämä kappale ja tunnetuksi tekemä laulelma olisi alunperin ollut ruotsalainen kansansävelmä, jonka anna-lena löfgren on levyttänyt (?). siippa kuitenkin väittää, että niin kauas -kappale on versioitu myös espanjaksi.. mutta minähän en tätä usko ennen kuin kuulen, joten kuka tietäisi asiasta enemmän?

niin kauas -videon ehkä hieman imelät mutta kesäiset stillit sopivat puolestaan ensimmäiseen adventtisunnuntaihin erinomaisesti, nyt kun marraskuu on lähes jo selätetty ja päivätkin alkavat taas kohta pidetä...



lisää adventtisunnuntain musiikkia täällä!

PÄIVÄN TAIDEAARTEET

kuten kaikki ovat jo varmasti oppineet, madridin kadunvarsia, porttikongeja jne. koristavat katutaiteilijoiden runsaslukuiset teokset, graffitit..

joskus hyvänä päivänä satunnainen kaduntallaaja saattaa kävelymatkallaan törmätä kuitenkin myös todellisiin taideinstallaatioihin.. 

huom. kiinnittäkää huomiota muuten myös näiden tilataideteosten sijoitteluun: puuston viereen asetettuna kiireisimmät jalankulkijat voivat ohittaa ne rauhassa, mutta toisaalta sunnuntaitallaajat voivat rauhassa pohtia (ilman pelkoa muiden jalkoihin jäämisestä) niiden äärellä yhteiskunnallisten teosten syvempiä merkityksiä... kuten ihmisen ja luonnon välistä suhdetta, rappiollista kulutuskulttuuria, maailmanlopun alkua jne...

SUNNUNTAIKLASSIKKO: PIKKUJOULUSWING

lepiksen emännöimässä sunnuntaiklassikoissa vietetään tänään teemasunnuntaita, jonka aiheena on pikkujouluswing.. kyseenomainen teema ei olisi voinut osua parempaan hetkeen, sillä kuin sattumalta satuin saamaan kuluneella viikolla kutsun ensimmäisiin pikkujouluihini, jollaisiin en olekaan ottanut osaa sitten espanjaan muuttoni.

lepiksen päivän kysymys kuului: "mikä on se kappale, joka saa hylkäämään tuopin ja rynnistämään tanssilattilalle?". omassa tapauksessani vastausta ei tarvitse miettiä kauan, vaikka näitä tanssikipaleita löytyy monia. yksi artisti on silti ylitse muiden ja se on curtis, grooven kuningas.

kaikista mayfieldin kappaleista se the biisi on luonnollisesti move on up, jonka swingiä ei vain voi vastustaa. viime yönä pyörähtelin aivan eri kappaleiden tahtiin, sillä move on up ei sisältynyt paikallisen dj:n settiin, mutta nytpä tämän tahtiin on mukava muistella eilisiltaisia muuveja kotikaakelilattiallamme. tuubista biisiä oli hankala löytää eikä valitsemani videokaan ole kummoinen. mutta toisaalta, eihän tätä katsottavaksi ole tarkoitettukaan.. 

terv. nim. tavataan tanssilattialla!



lopuksi kiitos vielä kaikille edellisen postauksen ihanista kommenteista, jotka ovat ilahduttaneet mieltäni valtavasti ja kannustavat tarttumaan taas näppikseen! hyvää musiikkia voitte puolestaan kuunnella täällä.

KUKKUU!

..käyköhän täällä enää ketään..? en ole viime aikoina ennättänyt käydä kommentteja lukemassa saati päivittelemässä blogia, joten en ihmettele, vaikka tänne ei enää kukaan eksyisi.  

joidenkin tutkimusten mukaan paikalliset työskentelevät vuosittain lähes 2oo tuntia enemmän kuin muut eurooppalaiset toverinsa, ja kuluneen kuukauden aikana olen ottanut sen suhteen tuntumaa vähän liiaksikin. työkaverini kanssa paiskimme välillä jopa 14 tunnin päiviä, ja nyt kun projektimme välillinen huipentuma on ohi hetkellisesti, on työpäivän jälkeinen aika mennyt elpymiseen..

syy pitkään poissaolooni piilee siis järjettömissä työtunneissa. iltaisin kotiin palattuani en ole saanut rutistettua itsestäni enää rivin riviä blogin hyväksi vaikka tahtoa olisi riittänyt. työnkuva ja luonne on myös harmillisesti sellainen, etten päivän aikana ehdi hengata sosiaalisissa medioissa tai miettiä kirjoitusaiheita blogia varten, vaikka materiaalia sellaisille tarjoutuisi päivittäin..

viime postauskerran jälkeen on työn lisäksi elämääni mahtunut silti kaikenlaista muutakin:

• olen mm. käynyt siipan ja työkavereiden kanssa vuorilla trekkaamassa via dolorosalla, eli roomalaisten rakennuttamalla kivireitillä, jonka tuloksena takamustani ja sääriäni kivisti montaa päivää.. 
• olen varannut lennot mexicoon klm:n huipputarjouksen sokaisemana ensi vuoden maaliskuulle 
• kestinnyt ja opastanut vanhempiani sekä tätiäni, jotka vierailivat luonamme lokakuun puolivälissä
• havahtunut jälleen kerran paikalliseen näpistelytodellisuuteen, kun tädiltäni anastettiin kukkaro
• havainnut ymmärtäväni italialaisen kollegan puhetta yllättävän paljon siitä huolimatta, etten ole kieltä päivääkään opiskellut
• aloittanut uuden espanjan kurssin, jolle en ole kuitenkaan ehtinyt alun jälkeen juuri osallistua jo mainittujen pitkäksi venyneiden työpäivien päätteeksi
• aloittanut valokuvauskurssin; joskin kamera on saanut pölyttyä rauhassa hyllyllä edelleenkin jo mainittujen työkiireiden vuoksi
• nauttinut harvoina vapaahetkinä harvinaisen lämpimistä syyspäivistä (-> toissaviikolla asteet kohosivat vielä 25 lämpöasteeseen)
• saunonut suomalaisessa (!) edustussaunassa ja pulahtanut sen jälkeen n. 10 asteiseen uima-altaaseen - kas, avantouintia espanjalaisittain
• olen vieraillut toistamiseen madridin kupeessa sijaitsevassa, keskiaikaisessa toledossa
• manannut espanjalaisen byrokratian kankeutta, joka on saanut projektin myötä ihan uusia ulottuvuuksia..
• kummeksunut muiden ulkosuomalaisten tapaa poskisuukotella myös muita suomalaisia, kun jäyhä suomalainen minussa ojentaa edelleen ensimmäisenä käden
• majoittanut luonamme viikon ajan kaupungissa vierailleita muotoilijaystäviä 
• ihmetellyt carrefouriin ilmestyneiden joulukoristeiden edessä, mihin se syksy oikein katosi..  
• huojunut kings of conveniencen erlendin ja eirikin herkän kitaroinnin tahtiin eräänä myöhäisenä sunnuntai-iltana
• saanut kuulla ihania vauvauutisia rakkaalta ystävältä
• oppinut hurjasti uusia asioita..

ja


• varannut lennot suomeen jouluksi!!!

nyt näyttää siltä, että pahimmat kiireet ovat helpottaneet ja on mahdollista palata taas pikkuhiljaa arkeen myös blogin osalta.. kovin tiheää päivitystahtia en uskalla siitä huolimatta luvata, sillä en halua stressata itseäni asioilla, joiden lähtökohtaisesti pitäisi olla mukavia. 

p.s. kuvan aasi ei liity postauksen sisältöön milläänlailla, ellei oteta lukuun allekirjoittaneen ajoittaista aasiutta sekä taipumusta etsiytyä vääriin paikkoihin väärinä aikoina...

PÄIVÄRETKI ARANJUEZIIN

eilisessä postauksessa tulikin mainittua jo madridin lähellä sijaitseva aranjuezin kaupunki. teimme sinne päiväreissun useampi viikko sitten eräänä sunnuntaina, kun olimme päättäneet juhlistaa viikonlopulle osunutta syntymäpäivääni hieman eri tavoin kuin aiemmin. kaupunkia on kehuttu kauniiksi - sen kulttuurimaisema on unesco:n suojelema - minkä lisäksi tutustumme siipan kanssa mielellään uusiin kohteisiin, joten kaupunkiretki oli mukava tapa viettää päivä yhdessä ollen siten lahja meille molemmille.

syyskuisena sunnuntaipäivänä hyppäsimme solin uudelta asemalta cercanian kyytiin ja matkasimme lähijunalla noin kolme varttia aranjueziin. junia kulkee kaupunkien välillä useasti eikä matkakaan maksanut muistaakseni kuin reilut kymmenen euroa.

historialliseen pikkukaupunkiin saavuttuamme suunnistimme ensiksi filip II:n 1500-luvulla loma-asunnoksi rakennuttamaansa palacio real de aranjueziin. museoidussa palatsissa olisi ollut mahdollisuus osallistua opastuskierrokselle, mutta päätimme kiertää hulppeat salit omatoimisesti. 

valtavan kokoisessa palatsissa olisi saanut helposti vierähtämään tunnin jos toisenkin, mutta me kuljimme salien läpi vauhdikkaasti, sillä emme halunneet tuhlata koko päivää sisätiloissa oleilemalla. oli mielenkiintoista nähdä hulppeasti ja runsaasti sisustetut huoneet, mutta jännimpänä pidin museovitriineihin asetettujen, kuninkaallisten vanhojen pukujen näkemistä. joskin mallinukkien päälle puetut, tönköt hääpuvut (mm. kuningatar sofian ja prinsessa letizian) häiden jäljiltä näyttivät hieman aavemaisilta. etenkin kun paikka sattui olemaan pimeä, heikosti valaistu, kellarimainen tila..

palatsin puutarhat ovat kuuluisat, joten kierroksen jälkeen kiertelimme luonnollisesti sen ympäristössä ja kaupunkia halkovan tajojoen varrella.

(joen yhteyteen on rakennettu keinotekoinen la ria -kanava saaripuutarhan erottamiseksi, mutta se ei aivan selvinnyt, miksi hanhilauma halusi patsastella tuossa kanavan varrella sijaitsevalla kaltevalla pinnalla..) 

sunnuntaipäivänä monet kaupungin nähtävyyksistä olivat turisti-infon mukaan suljettuja, mutta saimme pisteestä mukaamme kartat, joihin oli merkitty kolme erilaista, historialliset rakennukset kiertävää reittiä. kaupungin keskusta on pieni, joten jalkaisin ehti hyvin nähdä päivän aikana kaikki karttaan merkityt kohteet. 

suurin osa niistä sijaitsi lähellä palatsia olevassa vanhakaupungissa, joka oli viehättävä - vaikkakin erittäin hiljainen - ja jossa tankkasimme itsemme täyteen pintxoilla eräässä mainiossa baskitabernassa. 

(vanhan keskustan ulkopuolella oli puolestaan nähtävissä rakennusmiljöön toinen puoli..)

keskustan ulkopuolella kohosi puolestaan mäennyppylä, jonne kipusimme katselemaan kaupunkimaisemaa ylhäältä käsin. jälkikäteen tosin arvelutti, oliko se ihan viisasta, sillä samalla näimme myös, että kukkuloiden toiselle puolelle, mäen juurelle olivat kodittomat ja narkkarit kaivaneet luolia, joissa sattui samaan aikaan nukkumaan ihmisiä. 

parhaiten reissusta jäi mieleen 1700-luvulla rakennettu prinssin puutarha, jolla on muistaakseni pituutta jopa kaksi kilometriä. madrid ei ole puistoistaan huolimatta kovin vihreä kaupunki, joten puiston vehreys, joka toistuu muuten myös sen läpi virtaavan joen sävyssä, tuntui raikkaalta ja virkistävältä. 

eikä sovi unohtaa tietenkään puiston kummallisuuksia, joista erikoisin taitaa olla yllä oleva sininen puu.. ja kaunein puolestaan pieni, kiinalainen huvimaja.

ja jokihan on tietysti ihan oma lukunsa. seikka, jota joen halkomassa kaupungissa lähes ikänsä asunut ihminen tietämättään aina kaipaa..

kaiken kaikkiaan ihana päivä ja kokemus, suosittelen ilolla muillekin, mikäli satutte joskus madridiin!

LAKANAKAPINA

espanjalaiset osoittavat mielellään mieltä. vähän niinkuin naapurit pohjoisessa, vaikka tuskin kuitenkaan yhtä usein. 

perinteisen kadulle marssimisen ohella paikalliset harrastuvat myös ns. hiljaisia kapinoita, eli lakanoita parvekkeilla. en tiedä, onko tapa yleinen muuallakin maailmassa, mutta täällä tuntuu lakanoita roikkuvan ikkunasta milloin mistäkin syystä. viime keväänä esimerkiksi monet yliopiston tiedekuntien portaikoista oli lakanoitettu ja tapetoitu bologna-protesteilla, mitä suomessa ei olisi voinut kuvitellakaan tapahtuvan. meillähän uudistus tapahtui jo pari vuotta sitten ilman, että kukaan nosti asiasta suurempaa älämölöä eikä banderollien ripustaminen epämääräisiksi ajoiksi yleisiin tiloihin olisi tullut kuuloonkaan. 

yllä olevan kuvan otin kadulta, jonka asukkaat vastustavat kotikadullaan kasvavien puiden tulevaa kaatamista parkkipaikkojen lisäämiseksi.. aranjuezin kaupunginhallitus suunnittelee nimittäin kyseenomaisen kadun leventämistä, jotta autoille saadaan parkkitilaa ja minkä vuoksi puut ovat vaaravyöhykkeellä. asukkaat ovat näin ollen reagoineet syystäkin - pikkukaupungissa tuskin on todellista lisätarvetta paikoitukselle - joten toivottavasti mielenosoitus puree. vaikuttavaa oli ainakin nähdä niin monessa ikkunassa lepattavan sama sanoma..