HERBAARIOTIETOJEN TÄYDENNYS

seuraavaksi tiedossa kasviaiheinen tunnistustehtävä ja paluu biologian tunnille.. kuvasin nimittäin erittäin paljon kohdalleni osuneita kummallisuuksia ja esimerkiksi oaxacan kasvitieteellisen museon opastuskierroksella kuuntelin sujuvasti useimpien nimetkin, mutta muistijälki jäi kasvien nimien osalta lopulta varsin lyhytkestoiseksi. agavea ja nopalesia lukuun ottamatta en taida tunnistaa enää ainuttakaan kasvia.. tunnistatteko te?

ja lisätäänpä vielä tunnistustehtävän jännittävyysastetta ja sovitaan, että jokaisesta tunnistetusta kasvista saa yhden pisteen. (psst. ensimmäisen tunnistan jopa minäkin)

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

ja bonuksena vielä oma onnennumeroni sekä helpohkot tunnistuskuvat samasta kukasta:

13.

kuinkas monta pistettä kertyi?

TURIBUSIN KYYDISSÄ

näin vapunaattoa edeltävänä iltana voisin esitellä seuraavaksi, miltä näyttää mexicon ytimessä, historiallisessa keskustassa.. tällä reissulla kiertelimme enimmäkseen kaupungin ulkopuolella emmekä viettäneet ihan hirveästi aikaa keskustassa, mutta joitain kuvia kertyi toki sieltäkin.

kiinnostavaksi keskustan tekee se, että maahan saapuneet valloittajat tuhosivat samalla paikalla sijainneen azteca-kaupungin, tenochtitlanin, ja rakensivat sen päälle omansa. ovelat espanjalaiset tiesivät, että aiemman kulttuurin saa parhaiten nujerrettua, kun siltä riistetään sen vallan ja mahdin symbolit (temppelit) ja sijoitetaan niiden päälle valloittajan katedraalit. tänä päivänä entistä "pää"kaupunkia onkin kaivettu esiin ja katedraalin vieressä voi käydä ihailemassa muinaisen kaupungin palasia, joita arkeologiset kaivaukset ovat paljastaneet.

ylemmässä kuvassa katedraali, joka viimeksi sen nähdessäni muistutti enemmän pisan kaltevaa tornia.. maaperä on kovin upottavaa, sillä muinaista tenochtitlania ympäröi suuri järvi, minkä vuoksi rakennukset sitten vähitellen vajoavat. katedraali oli tästä syystä pari vuotta sitten remontoitavana mutta enää ei aiempaa kallistumista huomannut  lainkaan. 

kaupungin pääplazan, zocalon, sekä katedraalin lähistöllä sijaitsee yksi keskustan maamerkeistä, palacio de bellas artes, joka edustaa kaupungin jugend- ja art deco-arkkitehtuuria.. sekä mm. yhtä tärkeimmistä konserttisaleista.

bellas artesin vierestä voi siirtyä metroon varsin tutunnäköisen sisäänkäynnin kautta.. mikä selittyy sillä, että ranskan valtio on antanut kyseenomaisen portin aikoinaan lahjaksi mexicolle.  

bellas artesin toisella puolen kohoaa la torre latinoamericana, joka 183 metrin korkeudellaan oli mexicon korkein rakennus aina vuoteen 1972 saakka.. ja nykyään sen huipulle voi nousta hissillä ihailemaan alla vellovaa suurkaupunkia.

maamerkkien lisäksi keskustassa voi vierailla myös monilla markkinoilla. el mercado de la ciudadela on käsityömarkkinoista yksi parhaimmista, tai no ainakin siipan mukaan. 

kun käväisimme markkinoilla ensimmäisen kerran, vietettiin samana päivänä myös jonkun häitä ja eräät miehet ripustivat la ciudadelan parkkipaikalla alla olevassa kuvassa näkyviä hääkoristeita. 

kaupungissa asustaa monia ulkomaalaisia. jotkut yhteisöt näkyvät kaupunkikuvassa enemmän, jotkut vähemmän. kiinalaiskorttelissa ei ympäröivä, meksikolainen todellisuus pääse kuitenkaan unohtumaan, sillä d.f.:n chinatown käsittää vain yhden, lyhyen kadun mittaisen pätkän. 

kaupungin saasteita voi (yrittää) paeta puistoihin. parque mexicossa turistit saavat jopa halutessaan fillarit alleen, sillä muualla näkyvät ja käytössä olevat ecobicit on tarkoitettu vain paikkakuntalaisille. 

parque mexicon lisäksi vehreyttä löytyy myös chapultepecista, joka on puiston sijaan pikemminkin kokonainen metsä. metsän keskellä voi käydä soutelemassa samanlaisessa (vihertävässä) ankkalammessa kuin madridin retiro-puistossakin.. 

ja sijaitseepa chapultepecissa myös eläintarha, jossa muuten sisäänpääsy on...kuvitelkaa...ilmainen!

SYÖ JUO MIES NAINEN

mexicon liikenteessä seikkailemisen lisäksi nautimme luonnollisesti paikallisia antimia suurella halulla.. en ole käynyt vaa'alla ennen enkä jälkeen reissun, mutta epäilen, että reissun aikana elopainoa kertyi ainakin noin kilo per viikko. taitaa olla sanomattakin selvää, että ruoka siis maistui.

tässä seuraavaksi dokumenttia siitä, millä eväillä muun muassa elimme..

pullon etiketti saattaa hieman hämätä, sillä kyse ei ole suinkaan siitä useimmille tutummasta sangriasta pullossa, vaan rypälelimsasta, jolla jano lähti hellepäivinä helposti..

ja matkalaisen äkillisesti yllättäneeseen heikotukseen auttoivat mm. nopeasti nautitut quesadillat.. paistetun maissitortillan täytteenä taisi kuvauskerralla olla sieniä.

syömme quesadilloja kotonakin usein iltaisin, sillä ne on helppo valmistaa. maissilettujen sijaan joudumme kuitenkin tyytymään vehnäisiin, sillä suomesta ei maissipohjaisia tietääkseni vielä saa. emme myöskään paista tortilloita kuvan tapaan, vaan lämmitämme ne kevyesti, jotta juustotäyte sulaa. ennen quesadillan syömistä lettua hieman raotetaan ja täytteen päälle lisätään maun mukaan salsaa..

kaupungilla kuljeskellessa nälkä ei yleensä päässyt kuitenkaan yllättämään, sillä apu löytyi aina läheltä

ja koska mexicossa oltiin, ei kuvankaan naksuja nautittu sellaisenaan, vaan päälle pursotettiin runsaasti tulista valentinaa, jota piti tietysti hamstrata suomen kotiinkin.

se perinteisin salsa ja helpoiten valmistuva taitanee olla alemman kuvan, mexicon lipun värejä toistava salsa mexicana tai salsa bandera, millä nimellä se myös tunnetaan.

ja perinteistä puheenollen, se alkuperäinen salon corona sijaitsee aivan historiallisen keskustan ytimessä.. mexicossa coronaa myydään muuten jostain syystä coronita-nimisenä.

kahden vuoden sisällä hinnat ovat mexicossa nousseet todella paljon ja esim. monissa aivan peruskahviloissa ja -ravintoloissa hintataso oli suurin piirtein madridin luokkaa. mutta toisaalta kylkiäisenä pöytään saa aina vähintään kupillisen limejä, salsaa, naksuja jne.. seikka, mitä suomessa ei voisi kuvitellakaan tapahtuvan.

coronabaarin ohella historiallisessa keskustassa sijaitsee myös toinen, perinnepaikka: jo vuonna 1912 perustettu cafe de tacuba, jossa voi paitsi nauttia perinteisestä, meksikolaisesta ruuasta myös upean ravintolan sisustuksen katselemisesta.

kuva

kuvassa lempijuomani, tamarindomargarita, sekä kypsästä avokadosta valmistettua guacamolea..

siipan ja minun herkustani, la sopa aztecasta (= la sopa de tortillasta), olen kirjoittanut blogissani aiemminkin.. soppa saapuu pöytään niin, että siihen lisättävät tortillasiivut, avokadot, juusto sekä kerma tuodaan omissa kupissaan, ja lisukkeet kipataan keittoon vasta pöydässä.

ja kuten kaikki tiesivät, cacao, tulee mm. mexicosta ja väittääpä wikipedia, että chocolate-sana olisi peräisin mexicon azteca-keittiöstä ja nahuatlin kielen sanasta, xocolatl (nahuatlin kieltä on puhuttu mm. d.f.:n seutuvilla).

madridilaisen, san gines-chocolaterian vastine, el moro sijaitsee sekin historiallisessa keskustassa. chocolateria on san ginesin tapaan myös todella suosittu ja paikka on ympärivuorokautisesti auki. kaakaovaihtoehtoina tarjoillaan esimerkiksi meksikolaista ja ranskalaista (?) kaakaota. churrot ovat puolestaan makeita toisin kuin espanjalaiset.

eikä madridia päässyt eroon muuallakaan, sillä heti ensimmäisenä päivänä törmäsimme alla olevaan ilmestykseen polancon kaupunginosassa.. ja espanjalaisia juustojakin pääsimme myöhemmin maistelemaan kuulussa mercado de san juanissa.